V*tun neljätoista valkokangas

Mistäköhän johtuu, että länsinaapurimme elokuvaohjaajat ovat viime aikoina olleet kiinnostuneita teinityttöjen ongelmista? Keskiluokkaisten teinien ongelmat kulminoituivat nuorten tyttöjen elämään jo Lukas Moodyssonin Fucking Åmålissa (1998) ja Teresa Fabikin Hip hei, hutsussa (2004). Uusi tulokas samassa sarjassa on uraansa aloittelevien Flippa Freijdin, Martin Jernin, Emil Larssonin ja Henrik Norrthonin yhteisesti ohjaama V*tun neljätoista. Lievän feministisen otteen ja elämänmakuisuuden suhteen V*tun neljätoista jatkaa samaa linjaa kuin edelliset, mutta sen pohjavire on huomattavasti synkeämpi.

Tuskinpa neljätoistavuotiaan tytön raiskausta käsittelevän elokuvan on tarkoituskaan olla ratkiriemukas. Onkin hyvä, että Ruotsissa on tajuttu että sanalla "nuortenelokuva" ei tarkoiteta vain viihdyttävää höttöä. Nuorten oikeiden ongelmien käsittely on rohkeaa ja tärkeää. Neljätoistavuotias Emma (Elin Ahlberg) joutuu veljensä kaverin raiskaamaksi. Emma sulkeutuu itseensä ja kuvioihin astuu ujo skeittaripoika Aron (Andreas Karoliussen). Tarina on yksinkertainen, mutta toimii hyvän toteutuksen avulla. Se ei myöskään sorru samanlaiseen mustavalkoisuuteen kuten esimerkiksi Fabikin elokuva.

Helsingborgissa kesälomaa viettävät nuoret ja vanhemmat kärsivät kommunikaatio-ongelmista. Aikuiset jäävät elokuvassa sivuosaan ja nuoret ovat ongelmineen hyvin yksin. Kiusallisuuteen asti painostavat hiljaisuudet ovatkin niitä, mitkä tekevät elokuvasta mieleenpainuvan ja tilanteista aidon oloisia. Nuoret näyttelijät onnistuvat saamaan henkilöistään eläviä, mutta Ahlbergin Emma jää hiljaisuudessaan usein kuoren kaltaiseksi. Kuten Fucking Åmålissa ja Hip hei, hutsussa on nytkin tarkastelun kohteena kokonainen nuorisojoukko, eikä niinkään yksittäinen persoona.

Luotaantyöntävästä suomenkielisestä nimestään huolimatta V*tun neljätoista on elokuva, jota voivat katsoa myös muut kuin neljätoistakesäiset. Elokuva ei sorru liikoihin selittelyihin ja mukaan on hivutettu mukaan yhteiskunnallistakin kritiikkiä. Juuri tähän verrattuna onkin hämmästyttävää kuinka läpinäkyvää product placementia siihen on ympätty. Pienellä budjetilla tehty elokuva on ilmeisesti tarvinnut rahoitusta, ja Ruotsissa suosittu pop-biisi "Hej, hej Monica" on valjastettu myös mukaan sen markkinointiin. Tosin lisäpisteet täytyy antaa elokuvassa tapahtuvasta H&M:n bikinimainoksen sabotoinnista.