Valkoinen kreivitär valkokangas

Merchant-Ivoryn tuotanto on huolellisesti toteutetun pukudraaman tavaramerkki. Intialaissyntyinen Ismail Merchant tapasi amerikkalaisen James Ivoryn New Yorkissa vuonna 1959 ja pari vuotta myöhemmin he perustivat kuuluisaksi tulleen tuotantoyhtiönsä. Työnjakona Merchant tuotti ja hankki rahoituksen Ivoryn vastatessa ohjauksesta. Viime vuosikymmeniltä heidän yhteistyönsä hedelminä muistetaan elokuvia, kuten Hotelli Firenzessä (1985), Pitkän päivän ilta (1993) ja Vuodet Picasson kanssa (1996). Vuosi sitten menehtyneen Ismail Merchantin viimeiseksi tuotannoksi jäi Valkoinen kreivitär.

Huolellinen epookki sijoittuu 1930-luvun Shanghaihin, joka toimii maailmanpoliittisena risteyskohtana. Kansainvälisenä ja vapaamielisenä kaupunkina se vastaanotti paljon pakolaisia, niin natsien vainoja paenneita juutalaisia kuin Venäjän vallankumouksen maasta ajamia aatelisia. Tarkoin rajattu ajanjakso mahdollistaa mielenkiintoisen ajankuvan ja kykenee yksilötarinoiden kautta tuomaan esiin laajempiakin asiayhteyksiä. Elokuva on rakennettu taiten, mutta edellyttää katsojalta historian tuntemusta avautuakseen kunnolla.

Tarinan keskushenkilöitä on kaksi. Entinen diplomaatti Jackson (Ralph Fiennes) on menettänyt Shanghain monissa myllerryksissä niin näkönsä kuin perheensä. Hänen tavoitteenaan on rakentaa unelmien baarinsa, jonka ovien ulkopuolelle todellisuuden on jäätävä. Jacksonin hankkeen henkilöitymä on venäläinen Sofia (Natasha Richardson), joka elättää menehtyneen aatelismiehensä työtä karttavaa perhettä. Jackson aistii Sofiassa sitä ainutlaatuisuutta ja menetetyn maailman visiota, jonka varaan haluaa ravintolansa rakentaa.

Elokuvan henkilöhahmot eivät yllä tarinan historiallisen kiinnostavuuden tasolle. Ralph Fiennesin rutiinilla esittämän sokean Jacksonin rinnalla Natasha Richardsonin Sofiassa on tarvittavaa kohtalonomaisuutta, mutta silti kumpikin päähenkilö jää yllättävän etäiseksi ja yhdentekeväksi riittävän draaman saavuttamiselle. Elokuvan ainoa jännite on lopulta siinä, pystyvätkö päähenkilöt pyristelemään irti menetetyn menneisyytensä kahleista ja aloittamaan uuden elämän.

Reilusti yli kaksituntiselle elokuvalle tämä asetelma ei ole riittävä. Ivoryn viipyilevä kerronta tekee elokuvan ensimmäisestä tunnista laahaavan, kun taas lopussa tapahtumia ja kerrontaa viedään eteenpäin turhankin kiireisesti. Jacksonin kanssa ystävystyvä japanilainen liikemies Matsuda (Hiroyuki Sanada) jää selvittämättömäksi hahmoksi. Matsudassa kiteytyy japanilaisten merkitys niin Shanghain teollisessa nousussa kuin sen valloittamisessa. Historiallisen tulkinnan kannalta Matsuda on elokuvan kiinnostavin avainhenkilö, mutta tarinassa hän jää statistin osaan kerronnan keskittyessä vahtaamaan Jacksonin ja Sofian täysin ennalta arvattavan suhteen kehittymistä.

Huolellinen toteutus on ulkokohtaisen laadun tae, ja tässä suhteessa Valkoisessa kreivittäressä ei ole moitteen sijaa. Jacksonin ja Sofian kokemat menetykset jäävät kuitenkin inhimillisenä kosketuspintana mitättömiksi sen rinnalla, kuinka paljon inhimillistä kärsimystä tuona aikana kokivat ne, joilla ei ollut mahdollisuutta toiseen tilaisuuteen. Päähenkilöiden tarina ja kohtalo tuntuvat lopulta liian etäisiltä riittävälle eläytymiselle, mikä tekee pitkästä elokuvasta raskaan ja turhauttavan kokemuksen kaikesta kauniista ylöspanosta huolimatta.