Silta salaiseen maahan valkokangas

Silta salaiseen maahan sai viekkaat mainosmiehet taas kerran ylittämään itsensä. Trailerien ja mainosten perusteella täysin harhaanjohdettu keskivertokatsoja saattoi orientoitua odottamaan Narnian tarinoiden kaltaista efektiryöpytystä. Totuus on kuitenkin jotain muuta – eikä totuus ole "tuolla ulkona" vaan ihmisen sisällä. Silta salaiseen maahan ei ole satu- tai fantasiakertomus, vaan lapsuuden ja nuoruuden rajamaastoissa liikkuva kertomus ystävyydestä, mielen avoimena pitämisestä ja mielikuvituksen keinoista lievittää elämän tragedioita.

Katherine Patersonin samannimiseen kirjaan (WSOY 1979) perustuva teos syntyi, kun kirjailija halusi auttaa pientä David-poikaansa toipumaan traumaattisesta menetyksestä. Patersonien henkilökohtaiset siteet teokseen ovat niin tiukat, että pojasta mieheksi varttunut David Paterson on sekä laatinut elokuvan ensimmäisen käsikirjoituksen että toiminut yhtenä sen tuottajista.

Kymmenvuotias, koulukiusattu Jesse (Josh Hutcherson) uppoutuu sekä piirtämisen että juoksuharrastuksensa pariin. Jessen haaveet päihittää luokkalaisensa juoksukisassa pirstoutuvat, kun uusi ja yhtä lailla silmätikuksi joutuva oppilas Leslie (AnnaSophia Robb) päihittää koko luokan. Rikkaasta taiteilijaperheestä tuleva tyttö ja köyhän suurperheen poika Jesse kuitenkin ystävystyvät ja viettävät yhdessä katkeransuloisen syksyn.

Leslien mielikuvitus ja kirjalliset lahjat tukevat Jessen taiteellista lahjakkuutta, jota pojan tyly, huolien painama isä (Robert Patrick) ei arvosta. Vuolaan joen takaisista kotiseutujen metsistä tulee lapsille koulupäivän jälkeinen pakopaikka arjesta, mielikuvituksen satuvaltakunta Terabithia, jossa mikä tahansa varjo voi olla tarvittaessa ilkeä jättiläinen ja metsäneläimet fantastisia olentoja. Yhteinen pakopaikka tarjoaa mahdollisuuden myös arjen ongelmien näkemiseen uudessa valossa. Ohikiitävän hetken kaikki on täydellistä, mutta mikään ei kestä ikuisesti.

Ystävyyden, luovuuden, perhesuhteiden ja sekä lasten että aikuisten syyllisyydentuntojen käsittely virittää tunnetiloja hienovaraisesti. Käännekohdassaan elokuva saa raavaammankin miehen miettimään syntyjä syviä, ja se, mitä ei näytetä, kirpaisee paljon enemmän kuin mitä perinteinen Hollywood-ylidramatisointi ja tapahtumilla mässäily olisi tehnyt. Vähemmän on enemmän.

Mikä tahansa lasten maailmoihin keskittyvä elokuva seisoo tai kaatuu nuorten pääosanesittäjiensä mukana. Silta salaiseen maahan ei vain seiso, se leijuu jalat irti maasta sekä Hutchersonin monipuolisen työskentelyn että ennen kaikkea AnnaSophia Robbin huikean roolisuorituksen avulla.

Muun muassa elokuvista Ystäväni Winn-Dixie (2005) sekä Jali ja suklaatehdas (2005) tuttu 13-vuotias Robb on ehtinyt tähdittämään jo neljää täyspitkää elokuvaa, ja vakuuttanut kaikissa. Jos eivät modernin maailman viettelykset saa aikaan niin sanottuja britneyspearseja, Robbista voi kehkeytyä tulevien vuosien kiintotähti, varsinkin kun tanssia ja laulua pitkään harrastanut monilahjakkuus esiintyy myös elokuvan soundtrackilla.

Uudessa-Seelannissa kuvatun teoksen maisemat ovat äärimmäisen kauniita, ja Sormusten Herrassakin kunnostautunut Wetan efektipaja on tehnyt taas kerran kiitettävää jälkeä Terabithiaa visualisoidessaan. Tärkeintä ei kuitenkaan ole ulkokuori vaan sisältö, jota tarinassa riittää pureskeltavaksi huomattavasti pidempään kuin keskiverrossa viihdehutussa.

Silta Terabithiaan on silta sekä konkreettisesti että emotionaalisesti. Sillat sekä erottavat että yhdistävät lapsuuden ja lähestyvän aikuisuuden, arjen ja haaveet. Samalla sillanrakentajat voivat tasata tietä tuleville sukupolville, uusille salaisten maiden vierailijoille, joille kuilun ylitys on aiemmin ollut kykyjen ulottumattomissa.