Perhe – August: Osage County valkokangas

Tracy Lettsin näytelmät ovat nauttineet suurta kunnioitusta, mutta ennen Perhe – August: Osage Countya ainoastaan William Friedkin on uskaltanut käydä synkkien näytelmien kimppuun. Bug (2006) ja Killer Joe (2011) edustavat Lettsin aiempaa tuotantoa, mutta näytelmien konsepti on pysynyt samana. Suljetussa tilassa kiehuva tunteiden keitos kuplii hiljaa odottaen mahdollisuutta ryöpsähtää valtoimelleen. August: Osage County (2007) on Lettsin näytelmistä arvostetuin ja Killer Joe elokuvaversion saaman huomion jälkeen Pulitzer-palkittun näytelmän valkokankaille tuominen oli vain ajankysymys.

Westonin perhe kokoontuu vanhaan kotiin, kun perheen isä löytyy kuolleena. Matriarkka Violet (Meryl Streep ) napsii pillereitä ja laittaa aikuiset tyttärensä lujille heidän menetyksestään huolimatta. Barbara (Julia Roberts) yrittää käyttäytyä vastuullisesti ja auttaa äitiään addiktion ja surun kanssa, mutta omat perhehuolet vievät huomiota ja antavat äidille oivallisia aiheita piikittelyyn. Ivy (Julianne Nicholson) haluaa päästä pois perheen ulottuvilta ja Karen (Juliette Lewis) vain toivoo, että äiti edes huomaisi hänet. Oman lisänsä hautajaisiin tuo Violetin yhtä piikikäs sisko Matty Fae (Margo Martindale) perheineen.

Keskellä Oklahoman hiljaisia tasankoja mahdollisuutta pakoon ei ole. Sietämätön helle vie vastarinnan perheenjäsenistä ja vaikka Barbara ja Karen ovatkin jo päässeet pakoon sen historiaa, ei menneisyys ole täysin päästänyt heitä otteestaan. Perhetilalla vietetty aika avaa haavat ja vanhempien addiktioiden värittämä lapsuus nostaa päätään uudelleen. Pelko riippuvuuden periytymisestä sekä vihan ja katkeruuden tunteet odottavat väylää purkautuakseen ja ruma yhteenotto on vain ajan kysymys.

Henkilögalleria on laaja, mutta Letts on onnistunut antamaan hahmoille yllättävän vahvat taustat pienessä ajassa. Ongelma onkin se, että itse tarina ei kulje yhtä sulavasti eteenpäin. Parhaimmillaan elokuva on pitkissä kohtauksissa, joissa lämpötila pääsee nousemaan ja pintaan pulppuileva raivo miltei valloilleen. Kuuden vahvan, monitahoisen ja toisistaan selkeästi eroavan naishahmon suvereenisti hallitsema elokuva jättää miehet naisten kautta määritettäviksi. Tasavahvojen näyttelijäsuoritusten joukosta erottuvat Julia Roberts sekä Margo Martindale, joiden työskentely on vaivatonta ja tunnerikasta.

Teatterimaisuus näkyy yhä Perhe – August: Osage Countyssa, vaikka elokuvallisuutta on haettu murtautumalla yhden huoneen konseptista. Se on kuitenkin vienyt mukanaan ahdistavan ja piinaavan ilmapiirin, joka särkyy aina paikkaa muutettaessa. Kolmen sukupolven selviytymistarina riippuvaisuuden ylittämisestä on täynnä teemoja, joista toiseen liikkuminen on vaivalloista. Suvantovaiheita on liikaa ja särmä on elokuvasta hukassa. Upeasta dialogista ja kiinnostavista hahmoista ei ole pelastamaan lopputulosta. Friedkinin Killer Joe onnistui repäisemään itsensä irti näytelmämäisyydestä, mutta ohjaaja John Wellsin kokemus elokuvaohjaamisesta ei ole Friedkinin tasoa.