Oman elämänsä Jane Austen valkokangas

Jane Austenin kirjoja on filmattu tiuhaan tahtiin, ja innostus on jatkunut tarinoihin Jane Austenin omasta historiasta ja kulttuurisesta perinnöstä. Austenlandin (2013) tapaan uusi ranskalainen Oman elämänsä Jane Austen on kiinnostunut siitä, miten kirjat asettavat naislukijoilleen korkeita rimoja kumppanin löytämiseen. Elokuvan alkuperäinen nimi viittaa siihen, miten romantisoidut haaveet voivat olla oma esteensä onnen löytymiselle, eikä Jane Austen ole mukana elokuvassa niin paljon kuin heikosti suomennettu nimi antaa ymmärtää.

Kun Jane Austenin kirjat ovat opettaneet sinulle kaiken rakkaudesta, rima romansseille on säädetty korkealle. Agathe (Camille Rutherford) on luopunut ajatuksesta, että koskaan löytäisi kumppanin, mutta kirjailijan ura siintää yhä haaveissa. Paras ystävä Félix (Pablo Pauly) ilmoittaa Agathen Jane Austen -kirjailijaresidenssiin Englannissa. Romanssi puhkeaa yllättäen kukkaan, ja pian Agathe joutuu pohtimaan, onko oikea valinta tuttu ja turvallinen Félix vai yrmeä englantilainen professori Oliver (Charlie Anson). Samalla pitäisi vielä kirjoittaa loppuun oma mestariteos.

Oman elämänsä Jane Austen on sekoitus kahdenlaista romanttista komediaa: ranskalaista populaaria ja suorasukaista huumoria sekä perinteisempää, hienovaraisempaa ja pidättyväisempää angloamerikkalaista romcom-perinnettä. Nämä kaksi suuntausta kampailevat keskenään saavuttamatta tasapainoa. Toisaalta elokuva on täynnä slapstick-huumoria ja toisaalta perhetraumoja avaavia keskusteluita. Romanttista kemiaa ei Agathalla tunnu olevan kummankaan miehen kanssa, ja komedia jää mittavaan kaatuiluun.

Partnerin valintaa kiinnostavampi tarina on Agathen surullinen menneisyys. Pyörällä liikkuva nuori nainen ei ole lähtenyt Pariisin ulkopuolelle kuin kirjojen siivin, koska auto-onnettomuus varjostaa hänen menneisyyttään. Oman tilan löytäminen onkin Agathelle tärkeämpää kuin oman kirjallisen äänen löytäminen. Elokuva ei kuitenkaan pureudu tähän aiheeseen kuin pintapuolisesti. Jopa perinteisemmän Austenlandin romanttisten ympyröiden keskeltä löytyi tarina itsetunnon löytämisestä. Vaikka Oman elämänsä Jane Austen tuntuu tähän pyrkivän, ei se oikein saa pakkaansa kasaan.

Oman elämänsä Jane Austen ei syty missään vaiheessa täyteen liekkiin vaan käy koko ajan pienellä hiilloksella. Kaikki hahmot ja juonenkäänteet tuntuvat kovin perinteisiltä ja stereotyyppisiltä. Viehättävää ranskalaista otetta on elokuvaan päätynyt vain ripaus ja koko residenssi tuntuu ihmeelliseltä ranskalaiselta unelta englantilaisesta kartanosta. Lopputulos tuntuu vääriin raameihin tungetulta kokonaisuudelta, jossa Jane Austen nimeä käytetään myyntikikkana.