M:I III – Vaarallinen tehtävä 3 valkokangas

Tom Cruise on viime aikoina ollut tapetilla lähinnä yksityiselämänsä takia. Katie Holmesin rengastanut ja äskettäin isäksi tullut Cruise saa varoa sanomisiaan, sillä keltainen lehdistö näyttää tulkitsevan hänen puheitaan kuin piru raamattua.

Lööppisankaruuden pelättiin vahingoittavan jo Cruisen edellistä elokuvaa Maailmojen sotaa. Pelko oli turhaa, sillä elokuva keräsi rahaa satoja miljoonia. Mission: Impossible III:n promootio keskeytyi Holmesin synnytyksen takia, mutta pelko elokuvan floppaamisesta on turhaa. Leffasarja on ollut nousujohteinen sekä budjetin että tuottojen suhteen, tosin laadusta puhuttaessa ensimmäinen ja toinen osa vaihtavat paikkaa. Kolmas osa on helposti sarjan paras ja peittoaa edelliset yritykset lähes kaikilla osa-alueilla.

Vuonna 1996 Cruise tuotti ensimmäisen osan uuden tuotantoyhtiönsä Cruise/Wagner Productionsin kautta. 1960-luvulla tehdyn ja 1980-luvulla uudelleenlämmitetyn tv-sarjan elokuvaversion ohjaajaksi valittiin Brian De Palma. Sarjan tapaan IMF, ’Impossible Mission Force’, suoritti monimutkaisia tehtäviä, joissa jokaisella tiimin jäsenellä oli oma osa-alueensa. Elokuva kuitenkin kompastui omaan nokkeluutensa, vaikka sisälsikin näppäriä kohtauksia. Jatko-osa koostui lähinnä John Woon sujuvan toimintabaletin ympärille kasatusta kuolleesta painosta ja Tom Cruisen esittämän Ethan Huntin sooloilusta.

Kolmannessa osassa ainoastaan John Woon toimintakohtauksia jää kaipaamaan. Cruisen itse valitsema J.J. Abrams, mies Lostin ja Aliaksen takana, tekee vakuuttavaa työtä. Syytä olisikin, sillä hänelle annettiin rahaa enemmän kuin kenellekään debytoivalle ohjaajalle aiemmin. Suureellinen toiminta ja huimat stuntit onnistuvat viihdyttämään ja jännittämään näinkin turvallisessa tuotteessa.

Ethan Hunt on siirtynyt kentältä kouluttajaksi ja kaksoiselämään. Tyttöystävä luulee, että sulhasehdokas työskentelee liikenteenhallinnan parissa. Paluu toimintaan kuitenkin tapahtuu, kun Ethanin kouluttama agentti kidnapataan. Tästä eteenpäin juoni onkin suoraviivainen. Tämä tehdään elokuvassakin selväksi ja sille naureskellen, mikä on hyvä asia. Näin keskitytään oleelliseen. Muutamaan tusinaratkaisuun tukeutuminen ihmetyttää silti. Vaikka kyseessä ei ole juoneltaan mitenkään kunnianhimoinen elokuva, ei asioita silti tarvitsisi jättää perustelematta tai käyttää ratkaisuja, joita jo kauan sitten kuoliaaksi potkittu hevonenkaan ei käyttäisi.

Muut asiat jäävät taka-alalle, kun Ethanin motivaatioksi nousee tyttöystävän pelastaminen. Motivaation kasvatus ei ole vaikeaa, sillä Philip Seymour Hoffmanin esittämä Owen Davian ei ole tusinapahis. Hoffmanilla ei ole paljoakaan valkokangasaikaa, mutta hän onnistuu ensimmäisessä toimintaelokuvassaan tekemään vakuuttavan roolin ja on erittäin oleellinen osa jännityksen luomisessa.

Puitteet ovat siis tarpeeksi tukevat tämänkaltaisen elokuvan ydintä varten. Rahaa on pistetty palamaan kankaalla nähtävissä räjähdyksissä ja ammuskeluissa, mutta ne ovat elokuvan tyhjänpäiväisin osa. Jännitys ja viihde syntyy IMF:n suorittamista agenttitehtävistä, jotka vaativat muutakin kuin ammuskelua. Parhaimmillaan elokuva onkin Vatikaaniin sijoittuvassa osiossa, josta löytyy koko poliittisesti korrektin ryhmän yhteistoimintaa, identiteettivarkauksia jo tuttujen kasvonaamioiden turvin ja sekunnintarkkoja aikatauluja. Ethanin sooloilua on vähennetty edellisestä osasta, mikä on sekin pelkästään hyvä asia.

Sarjoista tuttua prologin käyttöä, vakionäyttelijöitänsä ja käsikirjoittajiansa lukuun ottamatta on vaikea sanoa mitä Abrams on television puolelta tuonut mukanaan valkokankaalle. Tuntuu kuin hän olisi viimeinkin saanut toteuttaa ideoita, jotka eivät budjetin takia olleet mahdollisia agenttisarja Aliaksessa ja on innoissaan siitä. Mission: Impossible III:ssa on sopivasti jännitystä, huumoria ja toimivia henkilöhahmoja popkornileffaksi. Tietysti lopputulos olisi voinut olla paljon kunnianhimoisempikin, mutta kun pelissä on satoja miljoonia dollareja ei kaikkea voi saada.