Little Nicky valkokangas

Little Nicky on kyllä huonoin elokuva pitkiin aikoihin. Se on Adam Sandlerin kunnianhimoisin ja heikoin elokuva. Se on niin luokaton, että tämän katsomisen jälkeen kaikki muut Adam Sandler -elokuvat näyttävät mestariteoksilta. Little Nickyn suurimman heikkouden pystyy paikantamaan ensimmäisen viiden minuutin aikana - se ei ole hauska. Se ei ole vähimmässäkään määrin edes vähän huvittava.

Nicky (Sandler) on Harvey Keitelin esittämän saatanan kolmas poika. Nickyn isoveljet Adrian (Rhys Ifans) ja Cassius (Tiny Lister) ovat pahoja ja karskeja, Nicky ei ole kumpaakaan. Hän olisi varsin tyytyväinen, vaikka isäpappa hallitsisi seuraavat 10 000 vuotta, mutta isoveljet ovat eri mieltä. Kun saatana päättää jatkaa valtaistuimellaan, siirtyvät vanhemmat veljet tästä suivaantuneena Maan pinnalle New Yorkiin. Koska tämä asiantila aiheuttaa saatanalle hieman ongelmia koossa pysymisen kanssa, joutuu Nicky rankan tehtävän eteen - hänen on hommattava pojat takaisin.

Kuka kuuseen kurkottaa…

Little Nicky on Sandlerille liian monimutkainen kokonaisuuus. Hän on yrittänyt luoda kristilliseen mytologiaan perustuvan komediaan, joka, Sandlerille ominaiseen tyyliin, ei säästele ruumiineritteitä. Koko elokuva vain hajoaa käsiiin. Sen perusidea saatanan kolmesta pojasta on jo huono. Little Nickyssä on joitakin hyviä näyttelijöitä, joista huomattavin on todella väärässä paikassa oleva Harvey Keitel, ja myös Rhys Ifans saa tästä kyllä melkoisen tahran kilpeensä. Reese Witherspoonilla ja Patricia Arquettella on elokuvan aivottomat naisroolit, joihin molemmat ovat liian kyvykkäitä.

Little Nicky on hyvin tyypilliseen Sandler-elokuvan tyyliin täynnä cameo-esiintymisiä. Siinä vilahtaa mm. Jon Lovitz, Dana Carvey, Ozzy Ozbourne ja Henry Winkler vain muutamia mainitakseni. Mutta kuten jo alussa sanoin, Little Nicky on kelvoton tuotos jopa Adam Sandlerille.