Kung Fu Hustle valkokangas

Stephen Chow on yksi viimeisistä Hongkongin ihmeistä, jotka eivät ole lähteneet Hollywoodiin elokuvia tekemään. Suositun koomikon ja kung fu -tähden elokuvista vain muutama on päätynyt länsimarkkinoille. Jalkapalloa ja kung fua sujuvaksi komediaksi yhdistänyt Shaolin Soccer (2001) oli jonkinlainen menestys, vaikka Yhdysvaltain levitysoikeudet omistava Miramax viivytteli julkaisun kanssa vuosia, leikkasi elokuvan uudestaan ja vaihtoi siihen musiikin. Vaikeammin kuvailtavissa oleva Kung Fu Hustle onkin tuotu länteen paljon isommalla ryminällä ja alkuperäisessä muodossaan.

Ohjaaja itse näyttelee Singiä, kakkosluokan kriminaalia, jolta ei onnistu mikään. Apurinsa kanssa he teeskentelevät olevansa pelätyn Kirvesjengin jäseniä ja yrittävät saada arvostusta slummialueella. Huijaus kuitenkin epäonnistuu ja saa aikaan pahan riidan slummialueen asukkaiden ja jengin välille. Tarinan kuvaileminen kertoo kuitenkin todella vähän Kung Fu Hustlesta. Tärkeintä elokuvassa on tyyli ja jatkuva vauhti. Ihme kyllä Chow onnistuu pitämään joka puolelle rönsyilevän paketin kasassa.

Pohjalla olevaa tarinaa ei kannata miettiä liikaa, koska se on alistettu jatkuvalla syötöllä tuleville visuaalisille ja verbaalisille vitseille ja hienoille kung fu -kohtauksille. Viittauksia eri elokuviin satelee loputtomasti, mutta Chow tekee kaiken oman päänsä mukaan. Kieli poskessa tehdyistä kung fu -kohtauksista voi tunnistaa eri aikakausien elokuville tyypillisiä tyylejä. Koreografit Yuen Woo-ping ja Sammo Hung ovat omalla sarallaan arvostettuja ja monipuolisia tekijöitä. Lisäksi Chow käyttää kaikkia mahdollisia keinoja perinteisistä vaijerilentelyistä ja trampoliineistä tietokone-efekteihin.

Efektejä käytetään myös tappelukohtausten ulkopuolella luovasti ja ne mahdollistavat tyylillisen sekamelskan. Aina niitä ei yritetä edes istuttaa saumattomasti kokonaisuuteen, mikä ei kuitenkaan haittaa, sillä mieluummin näin kuin George Lucasin mielikuvituksettomaan tapaan. Mieleen tulee 1940-luvun Warner Brothersin ja Tex Averyn lyhytanimaatiot; yksi Kung Fu Hustlen kohtaus onkin kuin suoraan Maantiekiitäjästä. Myös väkivaltaa käytetään animaatioiden tapaan, mikä voi olla häiritsevää. Se myös oikeuttaa elokuvan 15 vuoden ikärajan – hurjista ilmalennoista ja mätkinnästä selvitään pintanaarmuilla.

Koska komedia on tärkeässä osassa ja elokuva tavallista omalaatuisempi, voi tätä suositella muillekin kuin kung fun ystäville. Kaikkiin huumori ei taatusti uppoa, mutta osuessaan elokuva on riemukas ja viihdyttävä. Energisyys ja positiivisuus yhdistettynä kung fuhun, slapstickiin ja ties mihin muodostaa kokonaisuuden, jonka Stephen Chow hallitsee kung fu-mestarin tavoin.