Koesoitto valkokangas

Timantit syntyvät suuren paineen alla. Koesoitossa pohditaan niitä keinoja, joilla lahjakkuus saadaan puhkeamaan kukkaan. Tuen ja vaatimusten tasapainon pettäessä voi loistelias ura muuttua opettamiseksi, kun epäonnistumisen pelko kahlehtii lahjakkuuden.

Anna Bronsky (Nina Hoss) näkee pääsykokeissa jotain erityistä nuoressa viulistissa (Ilja Monti) ja lupaa oikoa tekniset viat pois hänen esiintymisestään ennen tärkeää koesoittoa. Se välähdys omaleimaisesta taiteilijasta jää kuitenkin välkkymään kangastuksena, eikä nuorukaisen eteneminen ole niin helppoa kuin Anna aluksi uskoi. Äidillisen opettavaisen otteen alkaa syrjäyttää turhautuminen. Pian hänen pakkomielteinen projektinsa asettaa vaakalaudalla niin hänen uransa kuin perhe-elämänsä.

Huijarisyndrooman kourissa piehtaroiva Anna tuntee epäonnistuneensa kaikessa, mihin hän on elämässään ryhtynyt. Hänestä ei koskaan tullut suurta taiteilijaa, onnellinen avioliitto ei ole se tukeva parisuhde, jota hän kaipaa, eikä hänen poikansa osoita samaa päättäväisyyttä soitto-opintojensa etenemiseen kuin hänen lahjansa vaatisivat. Kohteliaisuudet muuttuvat Annan korvissa ivaksi ja hän näkee itsensä vain isänsä pettymyksen tai aviomiehensä surkuttelevan katseen kautta. Uuden lahjakkuuden valmentaminen olisi erävoitto.

Nina Hoss vakuuttaa hallitun soitonopettajan roolissa. Hänen kasvonsa ja hermostunut liikehdintä kavaltavat Annan jatkuvan hermopaineen, joka kuplii hillityn pinnan alla. Hossin hätkähdyttävässä roolisuorituksessa suuret tunteet ryöpsähtelevät ilmoille yllättäen. Koesoitto keskittyy pitkälti Hossin ilmeikkäisiin kasvoihin. Hänen vastakohtansa, Ilja Montin esittämä hiljainen opiskelija, on kuin tyhjä kangas, jolle Anna yrittää ripustaa omat odotuksena. Millaisen arvon koesoitolle Annan opiskelija itse asettaa, jää pitkälti mysteeriksi.

Koesoitto luo elokuvallisesti kiinnostavan tilan, jossa ajan ja paikan rajat hämärtyvät. Ohjaaja Ina Weisse rinnastaa Annan elämän tärkeitä ihmisiä oivallisilla visuaalisilla linkeillä. Anna avaa ikkunan poikansa huoneessa ja seuraavassa kohtauksessa hän sulkee sen koululla ennen oppilaansa tuntia. Tapaaminen aviomiehen kanssa muuttuu tapaamiseksi poikaystävän luona. Pelko siitä, että hän jää jostain paitsi, estää Anna tekemästä valintoja. Ohjaaja tekee Annan päättämättömyydestä elokuvan visuaalisen motiivin, kun tarinat rinnastuvat limittäisiksi todellisuuksiksi.

Koesoitto on Ninan Hossin elokuva. Sen muut hahmot jäävät etäisiksi, kuin peileiksi, jotka kertovat vain lisää Annasta. Vaikka hahmojen on ollut tarkoitus korostaa Annaa, päätyvät ne viemään häneltä turhaan tilaa. Elokuva kärsii samasta päättämättömyydestä kuin päähenkilönsä, joka ei uskalla luopua ihmisistä elämässään.