Kesämaa valkokangas

Myyttinen Kesämaa, Summerland, on muinainen käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä ja taivaasta. Muun muassa tätä ja muita kansanperinteitä tutkiva Alice (Gemma Arterton) on itsenäinen ja vahvaluonteinen kirjailija, joka elää tyytyväisenä eristäytynyttä elämäänsä seesteisessä kentiläisessä rantakaupungissa.

Käynnissä ovat toisen maailmansodan aikaiset epävarmuuden hetket. Pommituksien alle jäävästä Lontoosta lähetetään lapsia evakkoon maaseudulle, ja Alice joutuu vastentahtoisesti asuttamaan kotiinsa kouluikäisen Frankin (Lucas Bond). Kaksikon rinnakkaiselo on alkuun kaikkea muuta kuin sujuvaa, mutta vähitellen heidän välille puhkeaa ainutlaatuinen yhteys. Syyt Alicen itsepäisyyteen ja erakkomaiseen luonteeseen alkavat hiljalleen valjeta, kun hän käsittelee menneisyytensä kipeitä muistoja osin Frankin kautta.

Kesämaan on ohjannut ja käsikirjoittanut kirjailijana ja teatteriohjaajana uraa tehnyt Jessica Swale, ja kyseessä onkin hänen ensimmäinen kokopitkä elokuvansa. Erityisesti elokuvan visuaalisuus onnistuu vaikuttamaan, sillä majesteettiset maisemat ja vahvasti läsnä olevan luonnon aistillisuus on taltioitu silmää hivellen. Enimmäkseen draamana pysyttelevä elokuva hyödyntää myös piristävän humoristisia letkautuksia.

Toista maailmansotaa on käsitelty lapsen näkökulmasta huumorin kera ennenkin. Kesämaan tapa kurkistaa nuoren kokemukseen sodan traumaattisista tapahtumista huumorin siivittämänä luo samaa tunnelmaa kuin Taika Waititi hiljattain ilmestyneessä elokuvassaan Jojo Rabbit (2019). Vaikka asetelma on elokuvissa tyystin eri, yhdistää niitä rankkojen ja tuskallisten aiheiden, kuten kuoleman ja surun tarkastelu paikoitellen rohkeasti vitsaillen.

Vuosikymmenten takaisiin aikoihin sijoittuva elokuva nostaa näkyvästi esiin myös edelleen ajankohtaisen teeman sukupuolirooleista ja vapaudesta valita omanlaisensa tapa olla ja elää. Tarinan ajankohtaan sidonnainen naisen oletettu rooli ja kieltäytyminen sen kapeisiin raameihin asettumisesta toistuu elokuvan hahmoissa. Alice on tutkimuksiinsa keskittyvä yksin asuva nainen ja tästä syystä yhteisön silmissä joko noita tai natsivakooja. Myös Edie (Dixie Egerickx) on virkistävä tuulahdus omapäisestä nuorukaisesta, vaikka kyseisen hahmon käsittely pysyykin melko köykäisenä.

Edie ei ole ainut, vaan harmillisen pinnalliseksi jäävät myös monet muut hahmot sekä hahmojen väliset suhteet, eikä elokuva siksi onnistu koskettamaan niin syvällisesti kuin mitä siltä olisi toivonut. Kesämaa on kuitenkin sympaattinen ja kaunis, ja se kuvailee ihastuttavasti rakkauden ja perheen erilaisia muotoja.