Kappale kauneinta Suomea – The Beauty of Errors valkokangas

”Mitä mä teen sitten, kun sä alat itsenäistyä”, Tero kysyy pojaltaan Henriltä.

Henri on Teron paras ystävä. Isä ja poika ovat ajautumassa erilleen, sillä Henrillä on tyttöystävä. Tero haluaa antaa heille tilaa ja muuttaa koiran kanssa omaan tupaan. Teron elämä alkaa uudessa tilanteessa horjua, mikä huolestuttaa Henriä. Isästä ja pojasta aina huolehtineilla isovanhemmillakin on ongelmansa.

Kaksinkertainen Jussi-voittaja Jukka Kärkkäinen palaa dokumenttielokuvan ja tuttujen päähenkilöiden pariin vuosien tauon jälkeen. Kappale kauneinta Suomea – The Beauty of Errors on koskettava elokuva perheen sisäisistä riippuvuussuhteista, niiden muutoksista ja perheen merkityksestä – asioista, joita jokainen kohtaa, tavalla tai toisella. Elokuva palkittiin vastikään Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun pääpalkinnolla sekä Risto Jarva -palkinnolla. Thessalonikin kansainvälisellä dokumenttielokuvafestivaalilla se huomioitiin arvostetun ja korkeatasoisen kansainvälisen pääkilpasarjan kunniamaininnalla.

Tero esiintyi jo Kärkkäisen ensimmäisessä elokuvassa Zetor – vappaana syntynyt (2005), ja hän esiintyy mieleen painuneesti myös Kärkkäisen palkitussa elokuvassa Kansakunnan olohuone (2009), joka näyttää kuusi suomalaista kotia. Siinä Terosta on vasta tulossa isä. Hän ihmettelee elämäänsä kiroillen ja sanaillen herkullisesti. Teron pojan Henrin Kärkkäinen on tuntenut syntymästä asti.

Kappale kauneinta Suomea – The Beauty of Errors on Kansakunnan olohuoneen eräänlainen jatko-osa, sillä se näyttää taas Teron kodin – ja käsittelee hänen elämänsä miehiä. Kuten Kansakunnan olohuoneessa kuvat ovat jälleen tarkkaan rajattuja, kamera pysyy paikoillaan. Se on tälläkin kertaa olennainen osa elokuvaa, ja se toimii. Kärkkäisen poikkeuksellinen tyyli kiehtoo, sillä se syventää tarinaa, koskettaa ja näyttää kuinka kuvilla kerrotaan onnistuneesti. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Myös arjen huumori on jälleen elokuvan yksi kantava voima, ja se todella uppoaa.

Kärkkäisen omintakeisen tyylin esikuvana on Sergei Loznitsan staattisista muotokuvista koostunut lyhytelokuva Portret (2002) ja Roy Anderssonin Toisen kerroksen lauluja (2000). Niistä hän ammensi jo ensimmäiseen elokuvaansa Zetor – vappaana syntynyt.

Mikä tärkeintä, Kappale kauneinta Suomea – The Beauty of Errors on elokuva muustakin kuin perhesuhteista. Se on elokuva meistä kaikista. Siitä voi löytää monia ulottuvuuksia. Syviin vesiin mennään mutta huumori keventää. Siinä on samastuttavuutta ja yllättävää liikkumapintaa. On virkistävää ja hienoa, etteivät henkilöt pidättele mitään, ja Juri-koirakin toimii niin. Siinä on rosoisuutta ja aitoutta. Mieleen tulee sen menoon ja meininkiin sopiva laulunpätkä ”Rumasana sanotaan niin kuin se on.” Koska juuri niin on, mitä sitä kieltämään. Tämä voi tosin olla eräs uhka ja vedenjakaja.

Henkilöiden välinen rakkaus ja lämpö ovat keskiössä ja ne välittyvät, erityisesti isän ja pojan, Teron ja Henrin välinen. Tuttuus tekijöiden kesken on edesauttanut elokuvan henkilöiden luontevan tunnelman syntymistä. Tero jäänee jälleen vahvasti katsojien mieleen. Erkki Junkkarisen elokuvassa kuultava nimikkokappale ikään kuin ironisoi kaikkea elokuvassa olevaa, ja jää vahvasti päähän soimaan.