Kaikki kaikessa valkokangas

17-vuotias Maddy (Amandla Stenberg) on taaperoikäisestä asti joutunut viettämään koko elämänsä neljän seinän sisällä steriileissä olosuhteissa, sillä hän sairastaa oireyhtymää (SCID), joka altistaa Maddyn kaikille mahdollisille viruksille ja bakteereille tehden elämästä talon ulkopuolella mahdotonta. Maddyn elämä koostuu lukemisesta, kirja-arvostelujen kirjoittamisesta ja netin selailusta. Internet onkin lähes ainoa kanava ulkomaailmaan, jonka Maddy haluaisi kokea. Ainoa ikätoveri, jota Maddy tapaa, on henkilökohtaisen sairaanhoitajan tytär. Maddy haaveilee pääsevänsä näkemään ja kokemaan vielä joskus valtameren kuohut ja auringon kasvoillaan.

Elämä soljuu totuttuja uomiaan kunnes naapuriin muuttaa uusi perhe, joiden poikaan Maddy tutustuu aluksi ikkunan takaa katsellen. Nuoret alkavat viestitellä toisilleen, ja Maddy haluaisi tietenkin tavata Ollyn (Nick Robinson), mutta tietää, että äiti ei antaisi siihen lupaa. Onneksi sairaanhoitaja Carla on ymmärtäväisempi ja järjestää nuorten välille tapaamisen. Ainoa ehto on, että nuoret eivät saa koskettaa toisiaan. Elokuvan alkupuolella saakin jännätä kauanko teinit malttavat pitää näppinsä irti toisistaan. Eivät kovinkaan pitkään, siitä pitävät hormonit ja ihmisen lisääntymisbiologia huolen.

Ohjaaja Stella Meghien toinen kokopitkä elokuva Kaikki kaikessa perustuu Nicola Yoonin best-selleriin, jonka elokuva kuvittaa ilmeisen uskollisesti. Kyse on selkeästi nuoremmalle katsojakunnalle suunnatusta romanttisen draaman lajityypistä, jossa ainakin toisella päähenkilöistä on sairaus, joka estää välittömän sekstailun tai tekee tulevaisuuden suunnittelusta turhaa. Intensiiviset tunteet yritetään padota ja suitsia alussa, mutta lopulta ne tulvivat yli ja kaikki padot murtuvat. Valtavirtaelokuvissa heteroseksuaalisen nuoren parin on saatava toisensa, jotta elämä jatkuisi.

Nuoret elävät tässä ja nyt, ja riskinotto kuuluu juuri tähän ikään. Kaikki on uutta ja jännittävää, ihastuksen kohde – olkoon mitä sukupuolta tahansa – on Terra Ingognita, jonka haluaa tutkia ja valloittaa. Lajityypin, eli sanotaan nyt vaikka tautiromantiikan, edustajista voitaisiin mainita onnistunut ja koskettava Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars, 2014). Sairaus ei ole este, se on hidaste, kuten teinivampyyreiden romanttisista puuhailuista kertovista elokuvista olemme saaneet oppia. Vampyyrit kun ovat nykyään harvinaista verisairautta sairastavia teinejä.

Kaikki kaikessa on varmasti monen aikuiskatsojan silmissä siirappinen, kliseinen ja ennalta arvattava, mutta ei tätä ole keski-ikäisille varsinaisesti suunnattukaan. Elokuvan nuoret näyttelijät ovat tuoreita kasvoja ja elokuvan sisäinen maailma niin eheä, että elokuvaa voi huoletta suositella vanhemmillekin katsojille. Monen vanhemman olisi varmastikin hyvä katsoa elokuva ihan opetusmielessä, niin sujuvasti suloinen ja kiltti Maddy siinä valehtelee äidilleen päästäkseen toteuttamaan sitä, mihin luonto hänet houkuttaa.

Kaikki kaikessa tuntuu tuoreelta kuin vastapuristettu appelsiinimehu, siinä on aurinkoista ja vastustamatonta ensimmäisen rakkauden paloa, joka ei tunne tai tunnusta mitään esteitä. Vaikka Maddyn sairaus on koko ajan taustalla, se ei nouse pääosiin, vaan elokuvan tunnelma pysyy koko ajan keveänä ja elämänmyönteisenä. Mitä huomisesta, kun on juuri täyttänyt 18 ja rakastunut?