Firestarter valkokangas

“I am the God of Hellfire and I bring you FIRE!”
(Arthur Brown: Fire, 1968)

Suuren amerikkalaiskirjailijan Stephen Kingin varhaisvaiheeseen sisältyy monta klassikkoromaania. Vuonna 1980 ilmestynyt Tulisilmä ei ole noussut maineessa Carrien, Christinen ynnä muiden rinnalle, mutta laatunsa puolesta se kestää vertailun kovemmissakin lämpöasteissa. Tulisilmä yhdessä Kingin esikoisromaani Carrien (1974) kanssa muodostaa parivaljakon, jossa King tutkailee kysymystä siitä, miten maailma oikeasti suhtautuisi ihmisiin, joilla olisi paranormaaleja kykyjä.

Kingin kirjoja tituleerataan useimmiten kauhuksi, mikä on yksinkertaistava käsite. Yliluonnolliset ilmiöt ovat teemoina pinnalla, mutta pinnan alla oleva häiriintynyt pohjavirta ammentaa voimansa ihmisten ja yhteisöjen toiminnasta. Tulisilmän fiktiivisen Viraston epäinhimilliset ihmiskokeet kemikaaleilla ammentavat todellisuudesta.

Yhdysvaltain hallituksen kuppakokeet mustiin miehiin Tuskegee-tutkimuksessa päättyivät vasta 1972. CIA teki laittomia hallusinogeenikokeita koehenkilöillä MK-ULTRA-projektissaan 1960-luvun lopulle asti. Monet yliopistot tekivät kernaasti yhteistyötä ja rikkoivat yhtä kernaasti omien opiskelijoidensa ihmisoikeuksia.

King nojaa maansa kauhistuttavaan lähihistoriaan ja erityisesti MK-ULTRAan Tulisilmän lähtökohdassa. Nuorille opiskelijoille annetaan LOT-6-valmistetta, joka aiheuttaa osalle koehenkilöistä henkisiä mutaatioita ja paranormaaleja kykyjä. Kokeisiin osallistuneet Andy ja Vicky saavat aikanaan lapsen, Charlene ”Charlie” McGeen, joka on pyrokineetikko eli kykenee sytyttämään ajatuksillaan asioita palamaan. Charlie herättää Viraston kiinnostuksen traagisin seurauksin.

Kingin romaani filmatisoitiin vuonna melko tuoreeltaan vuonna 1984. Firestarter – Tulessa syntynyt ei ottanut tulta. Filmatisointi jäi pliisuksi ja jätti ison osan romaanin sisällöstä ja olemuksesta leikkauspöydälle. Jäljelle jäi vaisu tiivistelmä, josta jäi mieleen vain nuori Drew Barrymore.

Kauhupainotteisiin pikkubudjetin elokuviin erikoistunut Blumhouse toteutti 38 vuotta myöhemmin oman, uuden näkemyksensä. Se näkemys on vanhan elokuvan remake, ei uusi filmatisointi romaanista. Miksi ihmeessä ei kirjasta?

Uusi Firestarter on suppeahko putkijuoksu, jossa Andy-isä (Zac Efron) pakenee tyttärensä Charlien (Ryan Kiera Armstrong) kanssa tilanteesta toiseen, perässään yliluonnollinen salamurhaaja Rainbird (Michael Greyeyes). Tiivistunnelmainen, lyhyt elokuva ei yritäkään laajentaa perspektiiviä, se pitää katseen pallossa ja etenee maaliin asti. Jännitysviihteenä se onnistuu kohtalaisesti, ja nuori Armstrong tekee tunteikkaan ja onnistuneen pääroolisuorituksen.

Teos leikkaa isoilla puutarhasaksilla Kingin romaanin kerronnalliset kerrostumat ja muuttaa mielensä mukaan henkilöhahmoja. Pahiten kärsii Rainbird, joka oli kirjassa jotain ihan muuta kuin mutantti-intiaani. Charliekin on kerännyt eri voimia kuin Marvelin supersankari. Roolitus on osunut sivurooleissa nappiin. Esimerkiksi Kurtwood Smithillä on pieni, mutta olennainen rooli. Smith kanavoi hahmoonsa samanlaista häikäilemättömyyttä kuin mitä hän teki klassikkoroolissaan RoboCopin (1987) Clarence Boddingerina.

Firestarter on pikkunäppärä elokuva, joka vajoaa samaan kerrostumaan kuin aiempikin elokuvaversio. Lyhyenä perustrillerinä se hukkaa potentiaalinsa, jossa olisi aineksia esimerkiksi laadukkaaseen minisarjaan. Jäljelle jää sentään Kingin raadollisen realistinen näkemys siitä, miten ahdistettua ja ahdistavaa elämää supervoimaisilla ihmisillä oikeasti voisi olla.

Sarjakuvalehdissä on helpompaa: vaikkapa Ryhmä-X:n näennäinen tunnuslause on, että mutantit suojelevat maailmaa, joka vihaa ja pelkää heitä samalla, kun he asuvat lokoisasti miljonääriprofessori Xavierin hulppeassa maaseutukartanossa. Kingin kirjoissa maailma todella vihaa ja pelkää, eikä tarjolla ole kuin koekaniiniksi joutumisen tai kuoleman uhka.