Chainsaw Man – The Movie: Reze Arc valkokangas

Animen kansainväliset ystävät elävät innostavia aikoja. Syyskuussa Suomen teattereissa sai ensi-iltansa Demon Slayer: Kimetsu no Yaiba Infinity Castle (Gekijō-ban Kimetsu no Yaiba: Mugen Jō-hen), joka räjäytti käytännössä kaikki animen ja japanilaisen elokuvan taloudelliset virstapylväät. Kaiken kaikkiaan anime-tuotannot ovat olleet 2020-luvulla Japanin kansainvälisesti tuotteliain anti. Tämä trendi lupaa, että jatkossa kotimaisissa teattereissa nähdään enenevässä määrin kulttistatuksen ansainneiden sarjojen laajennuksia.

Seuraavaksi valkokankaalle ammutaan kömpelösti nimetty Chainsaw Man – The Movie: Reze Arc. Samannimistä sarjaa julkaistiin vuonna 2022 kauden verran, ja elokuva jatkaa tätä tarinaa. Paholaisenmetsästäjä, moottorisahapaholaisen voimat omaava Denji (Kikunosuke Toya) kohtaa uuden haasteen, kun hänen ruumiinsa ja sydämensä vetävät häntä eri suuntiin. Kehoa houkutteleva Reze (Reina Ueda) on kuitenkin tie vaaraan.

Kenenkään ei pitäisi eksyä tämän elokuvan näytökseen. Siinä missä monet laajan teatterijulkaisun saaneet anime-elokuvat ovat aiemmin yrittäneet avata erikoisuuksiaan uudelle yleisölle, Chainsaw Man jatkaa aiemmasta ilman selityksiä kuin ruudun koko ei olisi moninkertaistunut. Sarjaa tuntemattomalle katsojalle tarinan seuraaminen on osin mahdollista, mutta hahmojen luonteiden tulkitseminen ja erityisesti syvällisempi ymmärrys teemoista on käytännössä mahdotonta.

Tämä valinta tuo kokonaisvaltaisen arvostelun rakentamiseen haasteen. Allekirjoittanut on perehtynyt sarjan ensimmäiseen tuotantokauteen, joten paholaiset ja niiden kanssa tehtävät sopimukset ovat osa sisäistettyä oppimäärää. Elokuva laajentaa onnistuneesti maailmaa, jossa työelämän absurdit haasteet ovat saapuneet dystopiaan ja Denjin säälittävä incel-mielenmaisema on yhtäläisesti säälin ja pilkan lähde. Chainsaw Man pitää kieltään tiiviisti poskessa, mutta sitä on vaikea päätellä pelkän elokuvan perusteella.

MAPPA-studion maineen mukaisesti kyseessä on visuaalisesti tyydyttävä kokemus. Muutaman keskustelukohtauksen kömpelöä kuvasuunnittelua lukuun ottamatta toteutus on elokuvallinen, erityisesti rikkaan väripaletin ansiosta. Studion heikot työolosuhteet tietäen on vaikea olla miettimättä, kuinka monta palkatonta ylityötuntia näiden näyttävien puitteiden luomiseen on mennyt. Toivottavasti taloudellinen menestys näkyy myös tällaisten käytäntöjen poistumisessa alalta.

Juonen tasolla elokuva jakautuu kahteen radikaalisti erilaiseen osaan. Ensimmäinen puolikas on odottamattoman hidas ja teemoja koherentisti kehittävä draama, joskaan sen ei voi väittää olevan käänteissään yllättävä tai kerronnassaan innostava. Chainsaw Man on sisimmiltään sysimusta, vastenmielisyydellä leikittelevä komedia, mutta pitkittynyt keskittyminen Denjin kurjaan kaareen käy vaivalloiseksi. Tämä oli sarjan heikkous, josta elokuva ei pääse eroon.

Sarja oli vahvimmillaan, kun se päästi pedot irti ja altisti katsojan armottoman brutaaliin ja kineettiseen toimintaan. Elokuvan jälkipuolisko tarjoaakin joitakin massiivisimpia ja naurattamiseen asti kahjoimpia tapoja hahmoille terrorisoida toisiaan. Koreografia ja piirrostaiteellinen ilmaisu pysyvät alati näkyvissä, mikä sallii silmittömän kaaoksen ihailemisen. Taisteluun keskittyvistä animeista piittaamattomille tai muuten pitkittynyttä mättämistä karsastaville on tarjolla korkeintaan päänsärkyä.

On ympäripyöreää ja vastustettavaa tiivistää arvostelu toteamalla, että edeltäneestä osasta tykkäävät tulevat pitämään ja kaikki muut eivät tule pitämään. Löydän itseni kuitenkin tilanteesta, jossa en voi väittää muuta ottamatta kontolleni kaikkia, jotka altistuvat Chainsaw Manin alatyylisille nautinnoille ja kierolle maailmankuvalle ilman kontekstia. Animen maailmanvalloitusta ei näytä voivan estää, mutta kelkkaan haluavien on syytä opetella aakkosensa muualta – tällä ne on askarreltu suolenpätkistä.