Näytetään 4021 artikkelia 4019:stä
Modernin prinsessaseikkailun jatko-osa on sekoitus vakavia teemoja sekä taattua Disney-viihdytystä.
Heidi Horila
After the Wedding on kalpea kopio Häiden jälkeen -elokuvan raaoista ja vilpittömistä tunteista.
Emmi Koivumäki
Tomas Ledinin kappaleista kyhätty musikaali on vajaa pari tuntia kestävä matka kärsimysten tiellä.
Sampo Bergman
The Rise of Skywalker ei luota omiin vahvuuksiinsa ja haikailee liikaa menneisyyden haamujen perään.
Pauliina Savola
Elokuvan päämäärättömyys näkyy sekavuutena, eikä huumorilla ole samaa terää kuin edellisessä osassa.
Tarkkaileva näkökulma luo tärkeän asian äärellä olevaan dokumenttiin turhan kylmän ja etäisen vaikutelman.
Outi Hakola
Edelleen ajankohtainen ja kiehtova merkkiteos on saanut teknisesti restauroituna ohjaajansa viimeisen leikkauksen.
Juha Rosenqvist
Ilmaisultaan tyylikäs ja näkökulmaltaan kiinnostava western antaa odottaa ohjaajaltaan eheämpää kokonaisuutta.
Hittielokuvan puuduttava jatko-osa on täyslaidallinen lapsellisen typerää meuhkaamista.
Yläluokan valtarakenteet horjuvat pisteliäästi Rian Johnsonin oivaltavassa dekkarisatiirissa.
Mielenkiintoisesta lähtöasetelmasta huolimatta Poissa jää polkemaan paikoilleen.
Janne Kahila
Seikkailullinen koiratarina pitää lapsikatsojan otteessaan vaikka aikuisen aika käykin hieman pitkäksi.
The Irishman on mafiaelokuviin ainaisesti liitettävien tekijöidensä surumielinen testamentti.
Jouko Luhtala
Vaikuttavassa saksalaiselokuvassa lastensuojelu on voimaton, kun ongelmalapsi tarvitsee rakkautta.
Ohjaaja James Mangold ei keksi pyörää uudelleen, mutta on hionut sen mahdollisimman aerodynaamiseksi.
Mieleen jäävä kuvaus kahden eristäytyneen majakanvartijan sekavasta epätoivosta.
Valtteri Kauraoja
François Ozonin Berliinissä palkittu elokuva käsittelee tärkeää aihetta raskassoutuisella kerronnalla.
Ääriväkivaltainen elokuva on oudon kiehtova matka yhteiskunnan pohjalla olevien ihmisten elämään.
Tuomo Marttila
Yösyötön jatkotarina on edeltäjäänsä vakavampi.
Ken Loachin uran ehkä ahdistavin kuvaus työväestön kurjistumisesta modernissa Englannissa.
Vanhanaikainen sotaelokuva nykytekniikalla toteutettuna.
George Michaelin musiikilla ratsastava jouluelokuva on vaimea paketti brittikomediaa ja imelää hapatusta.
Sympaattinen pientuotanto kertoo unelman tavoittelusta ilman syvällisempää sanottavaa.
Mike Flanagan onnistuu elokuvallaan vain osittain Kingin ja Kubrickin visioiden yhdistämisessä.
J-P Valkeapään kolmas ohjaustyö on maailmanluokan elokuva.
Terminator: Dark Fate osoittaa, että Terminator-elokuvasarjan olisi aika hyväksyä lopullinen kohtalonsa.
Addamsin perheen animoitu versio on tylsähkö kompromissi.
Judy Garlandin elämän loppuvaiheista kertovaa elokuvaa kannattelevat sen tunteikkaat musiikkinumerot.
Islantilaisanimaatio miellyttää nykyisiä vauhtianimaatioita rauhallisemmalla ja tarinavetoisemmalla kerronnalla.
Vauhdikas ja viihdyttävä zombie-rymistely ei onnistu kohoamaan edeltäjänsä tasolle.
Ruotsalaisen joulukomedian suomalaisversio on luotaantyöntävä pannukakku.
Lorene Scafarian ohjaus leikittelee hienosti naiseuden illuusioiden kanssa unohtamatta koskaan olla viihdyttävä.
Angelina Jolien vakuuttava suoritus kannattelee Pahatteren jatko-osan läpi sen naivien ja yksiulotteisten piirteiden.
Eksynyttä lumimiehen poikasta saatetaan takaisin kotiin lämminhenkisessä ja värikkäässä animaatiossa.
Johanna Asp
And Then We Danced on upean kaunis ja koskettava elokuva ensirakkaudesta ja tanssista Georgiassa.
Anni Varis
Suositusta sarjakuvasta tehty elokuva on tylsä ja mitäänsanomaton.
Naisten väliseen kilpailuun pureutuva nuorisokuvaus on onnistunut lataus draamantajua ja koomista keveyttä.
Maria Åkerblomin inspiroima lahkokuvaus kangistuu epookkidraaman jäykässä muotokielessä.
Aretha Franklinin konserttitaltiointi tarjoaa tarttuvan hyvää tunnelmaa kulttuurihistoriallisessa kontekstissa.
Joker on väsynyt provokaatio, joka toivoo olevansa vaarallinen elokuva, mutta on vain sisällöllisesti laiska.
Tottumiskysymys ei käännä katsettaan pois häirintäkulttuuria ylläpitävistä rakenteista.
Verkkaisessa ihmissuhde-elokuvassa luotetaan ruoanlaiton ja Lapin lumoon.
Vaikuttavasti kuvattu elokuva käsittelee tärkeitä teemoja, mutta turhan korkealentoisesti.
Ad Astra on hidas avaruusmatka Brad Pittin esittämän Roy McBriden suruun.
Sadismiin sortuva viides Rambo jää kauas neljännen Rambon tarjoamasta primitiivisestä katarsiksesta.
Iskelmälegendasta kertova elokuva kulkee muusikkoelämäkertojen tuttuja polkuja.
Rakastetun sarjan elokuvaversio ei petä fanejaan, mutta tuntuu kuin parituntiselta tv-jaksolta.
Se: Toinen luku ei vakuuta kauhuelokuvana vaan ihmisten välisen ystävyyden ja traumojen kuvauksena.
Toy Story -sarjan neljäs osa on laadukkaan elokuvatrilogian jälkihöyryistä syntynyt muotopuolinen viritelmä.
Juliette Binochen karismalla liikkuva elokuva ei olisi mitään ilman energistä keskushahmoaan.