Näytetään 4060 artikkelia 4058:stä
Von Trierin temaattinen jatkumo Antichristille on estetiikaltaan asetelmallista ja symboliikaltaan raskasta ja monitulkintaista.
Juha Rosenqvist
Yhdistää huolitellun visuaalisen tyylin ja identiteettiään etsivän päähenkilön dynaamiseen toimintaelokuvaan ilman kompromisseja.
Emmi Koivumäki
Viihdyttävä seikkailu toimii vertauskuvana kansalais- ja vähemmistöaktivismin kehitykselle.
Jussi Lahtonen
Kauhean kankkusen jatko-osa toistaa tarkoituksella ensimmäisen elokuvan tapahtumat.
On huolestuttavaa, kun katsoja alkaa miettiä, mihin suuntaan juonta tulisi kehittää ja mitä kaikkea aineksista olisi voinut saada aikaan.
Janne Kahila
Kiinalaisohjaaja Yimou Zhang on tehnyt oman versionsa Coenin veljesten debyyttielokuvasta Blood Simple. Ensi-ilta Turussa.
Elokuvan vahvuus on vinksahtaneessa tarina-asetelmassa, mikä mahdollistaa perhesuhteiden käsittelyn ilman äitelyyttä.
Umpitylsä, tasapaksu pötkö alusta loppuun vailla mitään edellisten osia hyviä ominaisuuksia.
JP Jokinen
Älyllinen, intensiivinen ja aikaluuppien kaltaisia tieteisteemoja hyödyntävä trilleri pommi-iskusta junaan.
Asenteiltaan liian kiltti ja konservatiivinen komedia, joka onnistuu kuitenkin naurattamaan tarpeeksi.
Testosteronisena aikuisviihteenä viides Hurjapäät toimii kuin junan vessa.
Sarjakuva-alkuperänsä rehdisti tunnustava seikkailu kirkkaissa väreissä ja kosmisissa maisemissa.
Tyylikäs ja siirapin välttävä mutta tylsäksi jäävä romanssi.
Sanna Olkkonen
Nerokkaasti rakennettu synkeä dokumentti peilaa Turun tautia nykypäivänä tapahtuvaan taisteluun vanhojen rakennusten kohtaloista.
Ida Kankaanpää
Palestiinalaisten näkökulmaa käsittelevä elokuva on poliittisesti korrekti mutta välttää liiallisen neutraaliuden sudenkuopat.
Onnistuneesti toteutettu kirjallisuusadaptaatio etenee sujuvasti, joskin kahteen tuntiin on mahdutettu jo liiaksikin tavaraa.
Perheen pienimpien ensimmäiseksi elokuvakokemukseksi soveltuva 40-minuuttinen ruotsalaisanimaatio.
Tarinan perustana toimii vanha kaava, mutta tuoreet näkökulmat sirkuselämään tuovat vanhan lajityypin uudelle vuosituhannelle.
Vares-sarjan jatkoa odottaa siinä mielessä optimistisesti, että tästä on vaikea pistää enää huonommaksi.
Nokkela ja hauska slasher-elokuva, joka toimii sekä perinteisenä puukkohippailuna että metatasolla.
Elokuvasta puuttuu uskallusta astua Rion turistikorttimaailman ulkopuolelle ja lopputuloksena on vain viihdyttävä puolitoistatuntinen, joka unohtuu nopeasti.
Älyttömyyden sfääreihin kohotetun toiminnan mekaniikka, dynamiikka ja estetiikka ovat suoraan tietokonepeleistä.
Valtameri näyttäytyy tuntemattomana ja kiehtovana paikkana, joka on kaikkea muuta kuin hiljainen.
Keskinkertaista kiinnostavampi jännäri aivokapasiteettiaan huumeella laajentavasta kirjailijasta.
Esi- ja varhaisteineille suunnattua yliluonnollisen romanttista perusviihdettä, jonka sadunomaisen etäännyttävä kuvaustyyli saa painamaan monet kliseet villaisella.
Lopputulos muistuttaa enemmän hyvää ideaa kuin loppuun asti harkittua ja eheää esikoiselokuvaa.
Tonislav Hristovin dokumentti on hauska, kevyt ja oivaltava parodia Sex and the City -maailmasta, jossa mamu-miehet pääsevät ääneen.
Nina Gimishanov
Teinien road-tarina on tuttu juttu. Vaikka asetelma itsessään on kliseinen, se tarjoaa lähes aina aikuistumisriitteihin hyvin soveltuvia draamallisia elementtejä.
Michael Bay luultavasti saa tästä scifisotaelokuvasta kestoheijarin, muille se voi olla jonkinlainen pettymys.
Kasariaikojen invaasioelokuville kumartava koko perheen sota- ja sissitoimintaelokuva, joka kärsii epäuskottavuudesta.
Intensiivisen tunnelman varassa etenevä elokuva, jota hyvät näyttelijäsuoritukset kannattelevat.
Rob Epsteinin ja Jeffrey Friedmanin dokumenttien elementit ovat läsnä myös heidän ensimmäisessä fiktioelokuvassaan
Pelkästään 3d:n vuoksi tehty elokuva, jonka maisemat ja muutamat toimivat kohtaukset eivät riitä pelastamaan kokonaisuutta.
Todellisuus ja leikki sekoittuvat arvoitukselliseksi kertomukseksi, jossa totuus jää sivuosaan.
Kaikista viitteistä huolimatta elokuva seisoo tukevasti omilla jaloillaan ja on ensisijaisesti lännenelokuva ja vasta sitten animaatio.
Mika Kaurismäen uutuuselokuva ei täysin onnistu lunastamaan niitä odotuksia, joita se alussa antaa.
Varsin kliseinen teinien toimintascifi, joka kuitenkin täyttänee kohdeyleisönsä tarpeet.
Markku Tuurna on ohjannut onnistuneen dokumentin, jossa eri tarinoiden palaset löytävät paikkansa muodostaen ehjän kokonaisuuden, jonka tulkinta on jätetty viisaasti katsojalle.
Ahdistava ja synkkä mutta myös koskettava elokuva alkoholistivanhempien pilaamasta lapsuudesta kouraisee sydänalasta.
Lähtökohdista ja harhaanjohtavasta mainostuksesta huolimatta elokuva ei oikeastaan ole scifiä. Pikemminkin se on romanttinen fantasia happoisilla ideoilla varustettuna.
Black Swanissa ohjaaja Darren Aronofsky ja pääosanesittäjä Natalie Portman tekevät uransa parhaat työt.
Toni Puurtinen
Ohjaaja Mikael Håfström ei sorru säikyttelyyn ja toimintaan vaan rakentaa tunnelmaa hitaasti.
Mike Leigh’n uusin ei tuota suoranaista pettymystä, mutta ei myöskään lukeudu miehen uran parhaisiin ohjaustöihin.
Lumi Tirronen
Puu kuvaa Australian maagista luontoa eurooppalaisessa valossa sekä surukokemuksen yksilöllisyyttä.
Coenin veljesten ansiokkaan uran parhaimpia saavutuksia, mestarillisessa tasapainossa oleva jämerän jäntevä western.
Kotka on virkistävän vanhanaikainen ja suoraviivainen seikkailuelokuva, joka kertoo menneen maailman hyveistä.
Elokuvan vahvuus on siinä, että se kiinnittää itse surua enemmän huomiota surun negatiivisiin vaikutuksiin.
Riina Kesänen
Kokonaan kotimaisin voimin tehdyssä animaatiossa korostetaan toisista välittämistä.
Vain paikoitellen hauska komedia juhlii amerikkalaisuutta.
Jenni Valta
Vapauden kaihoa kuvaava erilainen pakoelokuva alkaa matkan varrella toistaa itseään.