| Filtteri
Vapaaehtoisesti pois
kehityksen kelkasta
Uunituoretta
tekijänoikeuslakia ehdittiin sen
käsittelyvaiheessa puida mediassa
kyllästymiseen saakka, eikä siihen
selkoa tullut sittenkään. Laki
hyväksyttiin. Osalla kansanedustajista
ei luultavasti ollut harmainta
aavistustakaan sen vaikutuksista kuin ei
kaikella kansallakaan. Joillekin mp3 ei
sano mitään; toisille se on
arkipäivää.
Laajemmassa
mittakaavassa kyseessä ovat
digitaalisuuden ja netin mukanaan tuomat
asiat, joiden vaikutukselta ei
nykykehityksen kelkassa voi oikein
välttyä vaikka haluaisikin. Jos
digiboksit aiheuttavat ongelmia, niin
mitenköhän mahtaa olla asian laita kun
teknologiasta tulee entistäkin
olennaisempi osa elokuvien ja
tv-sarjojen levitystä?
Muutos on tulossa. Ja
se koskee kaikkia teoksia, jotka voidaan
tunkea digitaaliseen formaattiin.
Elokuvateatteri ei pian välttämättä
olekaan ensisijainen esityspaikka
uusille elokuville. Tv-sarjojen kohdalla
televisio voidaan ohittaa kokonaan ja
laittaa tuotokset suoraan dvd:lle ja
nettilevitykseen. Rajat teoksen ja
esityspaikan välillä hämärtyvät, ja
tästä muutoksesta tullee isompi kuin
musiikin näpräämisestä
mp3-formaattiin.
Musiikista
puhuttaessa olen kokonaan uusien tuulien
puolella. IPod on mitä parhain
matkakumppani. Mutta elokuviin
siirryttäessä asenteeni muuttuu.
Vastajulkistettuun
iPodiin voi ladata myös videokuvaa.
Apple kauppaakin jo netissä uusia
jaksoja mm. hittisarjoihin Lost ja
Täydelliset naiset. Sonyn
kannettavaan Playstation-konsoliin on
myynnissä elokuvia. Näissä laitteissa
on läpimitaltaan muutaman tuuman
näyttö ja niitä käytetään
enimmäkseen tien päällä. Voiko
tällaisissa olosuhteissa keskittyä
mihinkään elokuvaan tai tv-sarjaan?
Saako Buffystä kaiken
irti, kun katsoo yhden jakson
aamubussissa matkalla töihin? Missä
vaiheessa teknologia nousee sisältöä
tärkeämmäksi?
Vaikka eri
levitystavoista ei haittaa olekaan, niin
sen verran vanhanaikainen olen, että
pelkään elokuvista ja sarjoista
tulevan entistä enemmän pelkkää
täytettä ja tapettia. Digitaalisuuden
edut elokuvien tuotannossa ovat tietysti
selvät, mutta sen haitat elokuvien
katsomisessa kammoksuttavat.
Katsoisin varmaan
tv-sarjojakin elokuvateatterissa, jos se
olisi mahdollista. Teatterireissua
varten täytyy varata aikaa, sinne
pitää lähteä ja pimeässä salissa
pystyy yksin yhdessä muiden kanssa
keskittymään valkokankaaseen. En usko
samanlaisen kokemuksen olevan
mahdollista katsottaessa sylissä
pidettävää lelua.
JP Jokinen |
