| Filtteri
Väkivaltaa lapsille
Paavo Lipponen vei 5-
ja 7-vuotiaat lapsensa katsomaan uusinta
Harry Potteria, jonka
ikäraja on yksitoista. Tästä tietysti
uutisoitiin – hyihyi, noin pienille
voi pelottava elokuva olla pahaksi.
Samaan aikaan pikku Ville, 8 vuotta,
pelaa omassa huoneessaan peliä, jossa
suolet lentelevät ja veren määrä
mitataan hehtolitroissa. Säännöllisin
väliajoin tämäkin skenaario nostetaan
uutisiin paheksuvissa merkeissä. Vika
ei tosin tunnu olevan siinä, että
lapset pelaavat runsasta väkivaltaa
sisältäviä pelejä vaan siinä, että
tällaisia pelejä on.
Peleistä kuitenkin
löytyy elokuvien tapaan ikärajat.
Silti Jyväskylän yliopiston tutkijan
Tarja Salokosken tuoreen väitöskirjan
mukaan ainoastaan kolmannes vanhemmista
välittää näistä ikärajoista.
Pelaaminen mielletään edelleen
helposti ainoastaan lasten
harrastukseksi, vaikka pelkästään
pelitarjontaa tutkailemalla pitäisi
päätyä päinvastaisiin
johtopäätöksiin. Yleisempi kaava
vaikuttaa kuitenkin olevan
"väkivaltapelejä on olemassa +
niistä voi olla haittaa lapsille = vika
on peleissä".
Samankaltaista
logiikkaa jalostamalla voisi hyvin
palauttaa elokuviin aikuissensuurin,
jossa K18-elokuvia leikellään ja
kielletään. Ei näin. Haluan suoleni
leikkelemättömänä sekä elokuvissa
että peleissä. Mutta en
välttämättä haluaisi pikku Villen
katselevan samoja elokuvia ja pelaavan
samoja pelejä, kuten en myöskään
haluaisi nähdä hänen polttavan
tupakkaa tai ryypiskelevän. Olisiko
mahdotonta kuvitella ongelmaa
käsiteltävän siltä kannalta, että
pelikaupassa ikärajan kysymisestä
tulisi jossain vaiheessa rutiinia?
JP Jokinen |
