Jusseja. Niitä taas jaetaan, vaikka elokuvavuosi 2006 ei suomalaisen elokuvan osalta ollut kovinkaan muistettava. Jotain teatterielokuvien tasosta kertoo se, että eniten Jussi-ehdokkuuksia sai televisiosarjan materiaalista koostettu elokuva.

Valkoinen kaupunki on kieltämättä Aku Louhimiehen elokuvista sisällöltään merkittävin ja jotain aivan muuta kuin satuilut levottomasta papista. Mutta, yhtään kyseenalaistamatta Valkoista kaupunkia sisällöllisesti ansiokkaana teoksena, niin voidaanko televisiosarjan materiaalista koostettu elokuva ymmärtää laajakangaselokuvan varsinaisessa merkityksessä? Videolle taltioidun kuvan laatu kun ei valkokankaalla tehnyt sisällölle ja varsinkaan elokuvalle oikeutta.

Kahdeksan ehdokkuutta elokuvakilpailussa kuulostaakin aika paljolta, kun muistaa, että Filmiaurahan on välillä ollut ehdokasvalinnoissaan varsin kriittinen. Muutama vuosi sitten Näkymätöntä Elinaa ei kelpuutettu Jussi-kisaan, koska elokuva oli saanut muutaman lantin liikaa rahoitusta länsinaapurista.

Filmiauran asiantuntijaraadin valinnoista voi toki aina olla montaa mieltä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että raati käyttää valinnoissaan paljon valtaa esimerkiksi sen suhteen, millaisia elokuvia nostetaan esille ja mille samalla annetaan elokuvatuotannollista arvoa. Kun kuhunkin kategoriaan valitaan vain kolme ehdokasta, joidenkin elokuvien saama huomio korostuu väistämättä.

Tuntuu hieman mielikuvituksettomalta ja ylimitoitetulta, että parhaan ohjauksen pokkauksesta ja parhaasta elokuvasta kisaavat tismalleen samat elokuvat. Seassa on myös muita mielenkiintoisia valintoja, kuten parhaan käsikirjoituksen kategoriassa painiva Rock 'n' Roll Never Dies. Kenties kyseisessäkin kategoriassa olisi ollut perustellumpaa nähdä oikeasti – ja ennen kaikkea elokuvallisesti – toimivan käsikirjoituksen omaavia elokuvia, kuten esimerkiksi Onni von Sopanen, jonka tiputtamista vaivaiselle kahdelle ehdokkuudelle pidän jopa suoranaisena yllätyksenä.

Palkintoja ja palkittuja tärkeämpää taitaakin olla itse juhla, sillä yhtä lailla suuren maailman malliin toteutettuja karkeloita ei liiemmin tässä maassa järjestetä, vieläpä televisioituna – jos nyt tulevat Euroviisut ja jokavuotiset Linnan juhlat jätetään laskuista. Tosin sillä kolmen euron tyylitajulla, jolla Jussi-juhlia on aiemmin toteutettu, tv-katsoja saanee kokea lähinnä kotimaisen elokuvan piiristä kovin tutuksi tulleita myötähäpeän hetkiä. Toisaalta, jos julkisuus lisää yleistä kiinnostusta elokuvaa kohtaan, niin eihän se voi olla huono asia.

Niin, miksi muuten Jussi-kisassa ei ole omaa kategoriaa animaatioille. Silloin olisi voitu palkita myös Keisarin salaisuus.

Jussi-ehdokkuudet kategorioittain löydät osoitteesta Jussit.fi.

Juha Rosenqvist

© Film-O-Holic.com 18.1.2007
- kaikki oikeudet pidätetään -