| Filtteri
Kiekko ja journalismi
Jääkiekon MM-kisat
on Yleisradion suursatsaus.
Spektaakkelia odoteltaessa tv:ssä
pyöri puffi, jossa hidastetussa kuvassa
aikamme gladiaattorit kurvailivat
kentällä ja taustalla soi Gaetano
Donizettin aaria Una Furtiva Lagrima.
Vihdoin viimeinen taistelu voi alkaa.
Mutta olympialaisethan olivat jo
helmikuussa. Siellä kohtasivat maailman
parhaat kiekkoilijat. No, nyt
jäähdytellään Riiassa ja koska Yle
on oikeudet ostanut, on panostuskin
kovaa luokkaa.
Pelejä
televisioidaan paljon ja aikaa löytyy
Sveitsin ja Valko-Venäjän välisen
kohtaamisen kaltaisille klassikoille.
Välissä esitetään pelaajien
muotokuvia, joissa nämä korostavat
perheen ja terveyden merkitystä. Sitten
pelaajalta kysytään vielä, että
Jouko Turkka vai Kari Heiskanen. Siis
mitä? Pitäisikö tässä nyt laittaa
suomalainen näyttämötaide
järjestykseen? On luotu formaatti,
jossa sisältö muuttuu lähes
merkityksettömäksi, kunhan näytös
etenee käsikirjoituksen mukaan.
Yllättäen asian
ytimeen päästiin kuitenkin
keskiviikkona 17. toukokuuta, kun Ruotsi–USA
ottelun erätauolla keskusteltiin
studiossa jääkiekkojournalismista.
Urheilulehden Petteri Sihvonen
peräänkuulutti asiantuntemusta
kiekkokirjoitteluun. Kalevan Jouko
Vuorijoki tyrmäsi tämän ja ilmoitti,
ettei kansaa voisi vähempää
kiinnostaa pelin analysointi. Hän piti
Sihvosen edustamaa kriittistä
journalismia jopa vaarallisena.
Tämä keskustelu
herättää ajatuksia laajemminkin.
Kerrankin kiekkostudiossa oltiin
vilpittömästi kiinnostuneita
jääkiekosta. Sihvosen asiantuntemusta
ei kyseenalaistettu, eikä hänen
pelianalyysejaan epäilty. Vallalla on
kuitenkin ajatus, ettei jääkiekosta
saisi puhua vakavasti, vaan pitää
korostaa viihdearvoja. Hauskaahan sen
olla pitää.
Viihdekirjoitteluksi
muuttuneeseen urheilujournalismiin
liittyy äärimmäinen
konservatiivisuus, jonka nimissä
kriitikot pyritään hiljentämään.
Iltalehden Pekka Jalonen korostikin
keskustelussa, että kansaa kiinnostavat
ilmiöt pelin ympärillä, ei pelin
syvällinen analyysi. Kiinnostavaa ei
ole Karalahden pelitaidot vaan hänen
ryyppyreissunsa. Siksi Sihvosen
edustamalle journalismille ei ole tilaa.
Älyllisyys ei ole
nykyisin muodissa. Sen huomaa jo siitä,
että Petteri Sihvonen joutuu
tv-keskustelussa puolustamaan
jääkiekon keskeistä osaa, peliä,
jääkiekkojournalismissa. Ennen
journalismin tehtävänä oli
välittää tietoa, mutta nyt toimitaan
tyhmyyden ehdoilla. Kun Mervin ja Matin
toilailuista huudellaan tarpeeksi
pitkään, niin lopulta me luulemme
olevamme kiinnostuneita siitä.
Todellisuudessa pirullinen
viihdeteollisuus on syöttänyt ja
asentanut nämä halut meihin.
No toivotaan, että
Suomi voittaa turnauksen ja voimme
kaikki suunnata Senaatintorille
huutamaan, "me ollaan sankareita
kaikki…". Kyllä siinä unohtuu
tosikoiden lässytykset
urheilujournalismin asemasta.
Onnimanni Liukkonen |
