| Filtteri
Kauheaa kierrätystä
Tehtiinkö ennen
elokuvista uusintaversioita
parikymmentä vuotta alkuperäisteoksen
julkaisun jälkeen? Kyllä ja ei. Kun
John Huston vuonna 1941 sai valmiiksi Maltan
haukan, oli se jo aiheen kolmas
filmatisointi. Edelliset versiot eivät
tosin olleet suuria klassikoita. Tuskin
40-luvulla kukaan olisi kuvitellut
tekevänsä uudestaan esimerkiksi
Chaplinin elokuvia. Chapliniin ei ehkä
vieläkään uskalleta koskea, mutta
Frank Capran Mr. Deeds Goes
to Town tehtiin uudelleen
Adam Sandlerin tähdittämänä.
Mikä sitten on
tämän uudelleenfilmatisointivillityksen takana? Ovatko
tarinat loppumassa kesken? Kaksi syytä
nousee ylitse muiden. Joku rikas
tuottaja saattaa nähdä potentiaalia
jossain ei-amerikkalaisessa elokuvassa.
Koska jenkkiyleisö ei tietenkään voi
katsoa elokuvaa, jossa ei puhuta
amerikanenglantia, pitää elokuva
kuvata uudelleen. Se sijoitetaan
esimerkiksi Manhattanille, jotta
ympäristö on tuttu. Pääosaan
palkataan joku tomcruise ja elokuva
nimetään vetävästi vaikka Vanilla
Skyksi. Tuote on pakattu
kauniisti ja on valmis tarjoiltavaksi
mantereen keskivertoyleisölle.
Toinen syy filmata
elokuva uudelleen on sen päivittäminen
tietokone-aikakauden nuorille. Vanhat
elokuvathan ovat armottoman
hidastempoisia ja niiden tehosteet ovat
hanurista. Kukapa nyt jaksaisi katsoa
30-luvulla tehtyä King Kongia,
siinähän on nukke pääosassa. Jos
elokuvaan jää yli kymmenen sekunnin
hiljainen hetki, vaati sen katsominen
armotonta keskittymistä. Ja sitähän
ei yleisöltä löydy. Tarkovskin Solariksessa
on viiden minuutin kohtaus, jossa
päähenkilö vain istuu auton
takapenkillä. Ketään ei varmaan
yllätä, että Soderberghin versiossa
ei kyseistä kohtausta ole.
Eniten
uudelleenfilmatisointeja on tehty
yllättäen 70-luvun elokuvista ja
televisiosarjoista. Vai muistaako joku
muka jonkun sarjan, jota ei olisi tehty
uudelleen sopivan cooliksi
retroleikittelyksi. Tohlopista
kantautuneiden huhujen mukaan Rintamäkeläisetkin
on jo esituotannossa. Siinä
elokuvassa ei juoda kahvia, vaan
mochachinoa.
Paras esimerkki
70-luvun tv-sarjafilmatisoinnista on Charlien
enkelit. Kukapa voisi vastustaa
kolmea hemaisevan hassua tyttöä, jotka
ratkovat rikoksia keikkumalla
seksikkäästi kohtauksesta toiseen.
Vaatteet vaihtuvat tiuhaan ja
huulikiilto on kohdallaan. Kun
tuotemerkitkin vielä näkyvät
selkeästi, on tuottaja tyytyväinen.
Niin, näiden leffojen ohjaajahan taisi
tehdä aiemmin mainoksia.
Ainakin kaikki
70-luvun kauhuelokuvat on nyt viimein
filmattu uudelleen, kun Wes Cravenin The
Hills Have Eyesin päivitys
saapuu teattereihin. Kauhuelokuvien
saralla onkin saavutettu kierrätyksen
kyseenalainen maailmanennätys. Liekö
kyse ollut jostain sisäpiirin
vitsistä, kun Gus Van Sant filmasi
kuvasta kuvaan uskollisen uusinnan Psychosta.
Jännityksen mestari tuskin kääntyilee
haudassaan. Ohjasihan Hitchcock jo
50-luvulla uudestaan oman elokuvansa Mies
joka tiesi liikaa.
Onnimanni Liukkonen |
