Yle2:lla alkoi tiistaina 21.11. uusi semi-dokumenttisarja Kansakunnan käännekohta, jossa harrastetaan historiantutkimuksessakin jo supertrendiksi muodostunutta mitä jos? -pohdintaa. Ammattitaidolla tehty ohjelma luotaa nimensä mukaisesti Suomen historian käännekohtia, joissa kävikin sitten toisella tavalla. Ensimmäisessä osassa pohdittiin, mitä Suomelle tapahtui, kun Tali-Ihantalan -linja murtui kesällä 1944 ja maasta tehtiin Suomen Neuvostotasavalta.

Keitä tämänkaltainen ohjelma palvelee? Näyttelijät (liian nuoret) ääni vavisten kertovat kokemistaan kauhuista sodassa, kolhoositalouksissa tai tehtailla, ja muistavat vielä ääni vavisten painottaa venäläisten julmuuksia. "Tämä joukko käyttäytyi kyllä asiallisesti, niin kauan kuin heillä oli pää selvänä…" lottaa esittänyt nainen ääni hiipuen kertoo. Suomessa ei veli venäläinen ole ymmärrettävistä syistä ollut kovinkaan suosittu koskaan, mutta aikalailla venäläisvastaista propagandaa levitti myös Kansakunnan käännekohdan ensimmäinen osa.

Kiistämättä mitenkään venäläisten toimia esimerkiksi Saksassa vuonna 1945, vetää ohjelma kuitenkin varsin yksioikoisen suoran linjan saman tapahtumiseen Suomessa. Samalla tavalla kuin mitä jos? -historiankirjoituksessakin, kaikki sarjassa esitetyt asiat ovat kuitenkin vain spekulaatiota. Kukaan ei oikeasti voi tietää, mitä olisi tapahtunut, jos rintamalinja olisi murtunut. Yksittäisten ihmisten teot ovat aina tilanteen sanelemia, eivätkä siten pääteltävissä jälkiviisastelun muodossa. Marsalkka Mannerheimista maalataan ohjelmassa tietysti ihanteellinen kuva, mutta tavallisista rivikansalaisesta sanotaan vain, että "isänmaallisuus varmasti väistyisi taka-alalle." Pahimpia ovat kuitenkin tietysti ne venäläiset, jotka eivät edes lapsia jätä rauhaan, vaan vaativat Ruotsilta sotalasten palautustakin 1940-luvun lopulla.

Sattumalta (?) ohjelma esitettiin samalla viikolla, kun talvi- ja jatkosodan salatut valokuvat julkaistiin. Ne nostivat myrskyn suomalaisessa mediassa. Sodan julmuuksista puhuttiin ja pohdittiin valokuvien julkaisun tarpeellisuutta vedoten niiden kauheuksiin. Samalla periaatteella voisi pohtia, että mikä oli Kansakunnan käännekohta -ohjelman tarve. Valokuvat kuitenkin kertoivat vain sen, minkä pitäisi kaikille olla itsestään selvää: sota on julmaa ja kauheaa, olit sitten kummalla puolella tahansa. Ohjelma taas tuottaa tekopyhän kauhistelun kohteen kansalaisille siitä, että emmehän me, mutta ne muut.

Åke Lindmanin Tali-Ihantala 1944 -elokuvaa odotetaan teattereihin vuoden 2007 itsenäisyyspäivän aikoihin. Itseäni ainakin kiinnostaa sen tuottama historiakuvaus enemmän kuin dokumentiksi puettu televisiofiktio, oli elokuva sitten kuinka romantisoitu versio tapahtumista tahansa. Siinä ainakin toivottavasti pitäydytään historiallisesti totuudenmukaisuuksissa, vaikka sitten isänmaallista henkeä puhkuen, eikä tyydytä venäläisvastaisuuden levittämiseen oman kansakunnan pyhyyden nimessä.