Dubbausta on ollut liikkeellä, ja tauti näyttää leviävän. Aiemmin dubbaus oli käytäntönä vain silloin, kun kohderyhmänä olivat selvästi alle kouluikäiset, lukutaidottomat pikkulapset. Sillä Suomessahan vain pikkulapset eivät osaa lukea, toisin kuin monissa niissä maissa, joissa dubbaus on vallitsevana käytäntönä. Syy-yhteyksiä tekstityksen ja sujuvan lukutaidon välillä voi jokainen miettiä itse.

Nykyään yhä useammin on tarjolla myös selvää suomea, vaikka elokuvan ikäraja ja kohderyhmä olisi mikä. Tulevasta Simpsons-elokuvasta julkaistaan myös dubattu versio, kuulemma "tuotantoyhtiön vaatimuksesta". No totta kai, onhan Simpsons animaatioelokuva, ja animaatiothan ovat ilmeisesti tarkoitettuja lukukyvyttömille samalla tavoin kuin kaikki sarjakuva on akuankkaa. Ja kukapa sitä haluaisikaan kuulla 18 vuotta rooliaan tehneiden alkuperäisnäyttelijöiden ääniä, kun tarjolla ovat Eija Vilpas, Markku Toikka ja Idols-teinityttö Anna Abreau?

Yhä useamman dubatun teoksen ikäraja on ollut K11, oli kyse sitten animaatioista (TMNT) tai näytellyistä elokuvista (Velho ja leijona). Jos 9–11-vuotiaat eivät usean kouluvuoden jälkeenkään osaa lukea tekstityksiä, kouluopetuksen tasoa mittaavat PISA-tutkimustulokset voi tunkea Suomen osalta sinne mihin aurinko ei paista eikä kuu kumota.

Voi tietysti olla, että nykyinen peruskoulutus ei enää vaadi keneltäkään mitään, koska opettajilla on täysi työ säilyttää mielenterveytensä ja selvitä hengissä valtavan suurista ryhmistä ja väkivaltaisista häiriköistä, joiden vanhemmat haastavat koulun käräjille lempeää nuhtelua suuremmasta kurinpalautuksesta. Toisaalta kulttuuri ja käytännöt eivät synny, vaan niitä luodaan, useimmiten taloudellisista tai yhteiskunnallisista motiiveista.

Dubbauksien määrän raju lisääntyminen kertoo pikemminkin, että jälkiäänityskäytäntöä ajetaan Suomeen tietoisesti. Klassinen dekkarikysymys kuuluukin: kuka hyötyy? Kenelle tai mille on hyötyä siitä, että kansalaiset opetetaan entistäkin passiivisemmiksi sohvaperunakuluttajiksi, joiden ei tarvitse tulevaisuudessa edes osata lukea? Kuka hyötyy siitä, että lapset eivät opi ymmärtämään alkuperäisten kielien tai näyttelijöiden merkitystä?

Ehkä tämä on vain alkua, ja Suomen sivistystason heikennys viedään johdonmukaiseen päätökseensä. Sitten kun vähäistäkään aivokapasiteettia ei tarvitse käyttää mihinkään lukemisen kaltaiseen inhottavaan puuhaan, voidaan aivot täyttää valmiiksi puhutulla ja pureskellulla viihdemömmöllä. Lukeminen on muutenkin vaarallista puuhaa, sehän voi synnyttää ties mitä ajatuksia, jotka saisivat virtuaalilaitumille ajetun ihmiskarjan kyseenalaistamaan tilanteensa.

Seuraavaa dubattua animaatioelokuvaa odotellessa: japanilainen lonkeroporno-hentaikin on animaatiota, joten kuka dubbaa seuraavaksi Urotsukidôjin?