| Filtteri
Hajamieliset
höpöttäjät
Julkisen palvelun
televisioyhtiöt ovat joutuneet kovaan
puristukseen maksullisten kanavien
kanssa. Tässä taistelussa etulinjassa
on urheilu ja lyömäaseena kansalaisen
etu. Suomessa jopa kerätään
ministeritasolla listaa tapahtumista,
joiden pitää olla koko kansan
saavutettavissa. Listan ensimmäisenä
ovat Olympia-kisat. Urheilu, ja ennen
kaikkea sen katsominen, on tärkeä
yhteiskunnallinen kysymys.
Yleisradion oikeutta
näyttää tärkeimmät
urheilutapahtumat perustellaan kansan
oikeudella nähdä ne ilmaiseksi,
lupamaksuvaroin kustannettuina. Paljon
muulla asiaa ei sitten voikaan
perustella. Ylen urheilutoimituksessa
kun jylläävät menneisyyden äänet.
Siitä on tullut suojatyöpaikka
hajamielisille höpöttäjille, jotka
odottavat eläkkeelle pääsyä. Näiden
kuusikymppisten bubien ja hoopien
roikkuminen eetterissä ei perustu
ammattitaitoon, vaan se – kaiken
järjen mukaan – juontuu jostain
vuosikymmenten takaisesta
työsopimuksesta, jota ei paraskaan
lakimies pysty purkamaan. He ovat
tämän maan todellisia pulkkisia, jotka
soittavat heti liittoon, jos muutoksilla
uhkaillaan.
Nämä
hiihtoselostajat ovat kohtuullisen
pihalla paraatilajeissaankin, mutta
todella kiusalliseksi homma muuttuu, kun
heille jaellaan lahjaksi potkupallon
MM-finaaleita. Lienee sanomattakin
selvää, että laji on näille
reliikeille varsin vieras, jääkiekon
kaltainen pussituspeli. No, harmaat
pantterit selviävät tästäkin jobista
äärettömällä itseluottamuksellaan,
vaikka jopa pelaajien tunnistaminen on
heille ylivoimaista. Puhaltamatta
jäänyt paitsiokaan ei ole paitsio,
vaan tuomari päättää ja pulinat
pois. Eikö selostajan tehtävä ole
juuri spekuloida ja tuottaa kuvalle
jotain lisäarvoa eikä vain todeta,
että "90 minuutin pelin jälkeen
olemme paljon viisaampia"? Jos
ainoastaan tulokset kiinnostavat, eikö
koko televisiointi ole silloin
merkityksetöntä?
Maikkarilla asiat
eivät ole paljon paremmin. Siellä ovat
Jutila ja formulat. Jos Jordanin
vaihteiston pultin varavaihtaja on
flunssassa, me kuulemme sen Maikkarilta.
Jutila taas höpisee ylämummoista.
Silkkaa dadaa koko touhu. Mutta hommat
hoidetaan kuten Ylelläkin. Kun
äänensävy on kohdallaan, ei
sisällöllä ole niin väliä.
Ilmaiseksi voi saada
laatuakin, nimittäin Neloselta ja
Eurosportilta. Mestarien liigan
jalkapallo-ottelu on jo pitkään ollut
hyvä paketti, jossa asiantuntijat
analysoivat peliä. Myös selostaja J-P
Jalo on huippuluokkaa. Hänen juurensa
ovatkin jalkapallokentällä. Mies siis
tuntee lajin, eikä varmasti
haaveilekaan hiihdon selostamisesta.
Suutari pysyköön lestissään, sillä
tulevaisuus on erikoistuvien
urheiluselostajien.
Paras esimerkki
erikoistumisesta on Eurosportin
suomenkielinen selostustiimi. Niin
ammattipyöräilyn kuin snookerinkin
seuraaminen on nautinnollista, kun
selostaja tekee työnsä hyvin.
Pyöräilijöiden kiertäessä
Lombardiaa jakaa Peter Selin
sivukaupalla keräämäänsä tietoa
maakunnan erikoisuuksista. Aki
Kauppinenkin jaksaa kerrata monille
vieraan snookerin sääntöjä.
Tärkeintä kuitenkin on selostaminen
lajin faneille. Katsojan ei tarvitse
kipristellä myötähäpeässä
selostajan lasketellessa omiaan.
Ukkoutuvien
jääräpäiden sitkeydestä on tässä
maassa ennenkin kärsitty.
Brezhneviläisyyden ajat ovat kuitenkin
jo ohi, joten eiköhän Ylessä olisi jo
aika antaa tilaa nuoremmille
urheilutoimittajille – vaikka tulevia
jääräpäitä heidänkin joukossaan
epäilemättä on.
Onnimanni Liukkonen |
