| Filtteri
Missä luuraa elokuvan
ajankohtaisohjelma?
Uusimman Filmihullun
pääkirjoituksessa Markku Varjola ja
Lauri Timonen kritisoivat television
näkemyksetöntä suhtautumista
suomalaiseen elokuvaan. He ovat aivan
oikeassa, mutta ongelma on vielä
laajempi, koko elokuvakulttuuria
koskeva.
Viime vuosina
elokuvalla ei ole ollut asemaa
televisiossa. Toki elokuvia yhä
edelleen esitetään, mutta tosi-tv ja
muu perusviihde ovat nyt keskiössä.
Tämä ei ole minkäänlainen ongelma
Hollywoodin viihdekoneistolle,
päinvastoin. Yleisradion
välinpitämätön asenne on pikemminkin
tarjonnut vankan aseman
elokuvatuottajien omille
markkinointikoneistoille. Kriittiselle
elokuvajournalismille ei näytä enää
olevan tilaa. Toisin oli ennen.
Kahdeksankymmentäluvulla
Kaarle Stewen esitteli ensi-iltaelokuvia
Yleisradiossa Valkokangas-ohjelmassaan.
Kerran hän oli hieman harmissaan, kun
ei saanut itse valita minkä pätkän
elokuvasta esittää. Hän joutui
esittämään tuottajien tarjoaman
trailerin. Paljon on tapahtunut
kahdessakymmenessä vuodessa, eikä
kukaan enää kyseenalaista
viihdekoneiston määräysvaltaa.
Nykyisin televisiossa esitetään
riemumielin tekijöiden omia mainoksia
uutuuselokuvista. Ne tunnistaa siitä,
että niiden nimi on muotoa Näin
tehtiin tämäkin turha raina.
Mutta minne on
kadonnut kriittinen elokuvajournalismi?
Tällä hetkellä ei edes
ensi-iltaelokuvia huomioida televisiossa
kansallisella tasolla millään lailla
lukuun ottamatta FST:n Aikaa
elokuvalle -ohjelmaa (Filmtid).
Suomalaisessa
televisiossa elokuvien ensi-iltoihin
keskityttiin viimeksi MTV3-kanavalla,
kun Ensi-ilta-ohjelmassa
ylläpidettiin jonkinlaista
glamourkulttuuria. Varsinaisesta
elokuvajournalismista ei ollut kysymys,
vaikka Hotakainen ja Hietala
pyrkivätkin pitämään tasoa yllä.
Myös edesmenneen Moon-tv:n MovieFile
-ohjelmassa oli yritystä. Vaikkei
uusien elokuvien analyysi aina ollutkaan
viimeiseen asti hiottua, huomioitiin
ohjelmassa lähes kaikki
teatterinlevityksen saaneet elokuvat, ne
iranilaisetkin. Kunnioitettava saavutus
kaapelikanavalta.
Mutta mitä julkisen
palvelun Yle on tehnyt elokuvakulttuurin
hyväksi? Aivan oikein, ei mitään.
Joskus kauan sitten torstain Valopilkussa
käytiin hätäisesti läpi ensi-illat,
mutta kanavauudistusten jälkeen kaikki
loppui.
Nykyisessä
viihdekulttuurissa jäävät
marginaalielokuvat entistä helpommin
tehokkaiden jättituotantojen jalkoihin.
Varsinkin, kun niitä ei huomioida
valtamedioissa. Tässä tilanteessa Ylen
pitäisi kantaa vastuunsa ja esitellä
suurten viihde-elokuvien jalkoihin
jääviä vaihtoehtoelokuvia, edes
digi-tv:n puolella.
Onnimanni Liukkonen |
