Villilä tunnettiin vielä vähän aikaan sitten seutuna, josta sai Suomen parasta ruisviljaa. Nykyään Nakkilan kunnassa sijaitsevan pikkupaikan valtakunnallista tunnettavuutta on nostanut sinne pystytetty Länsi-Suomen tv- ja elokuvakeskus.

Vierailin itse Villilässä oppiaineeni, Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin edustajana kesäkuun alussa. Vierailun varsinainen fokus oli Villilän studioiden ja Satakunnan korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten yhteistyöstrategian hiominen, jolla alustetaan studioiden laajempia alueellisia yhteistyöhankkeita. Kulttuuriministeriö on viimeisimpien tietojen mukaan seuraavien vuosien aikana nostamassa merkittävästi tukeaan kotimaiselle elokuvatuotannolle. Siksi Villilän studioiden ympärille ollaan rakentamassa asiantuntijoista, rahoittajista, kouluttajista koostuvaa klusteria, jonka on tarkoitus toimia alueellisena vastapainona pääkaupunkiseudun tuotantokeskittymälle. Päämääränä on myös nostaa Suomen elokuvateollisuus normaalille pohjoismaiselle tasolle.

Tulevaisuuden visionäärit puhuvat elokuvan kuulumisesta luovaan talouteen, poikkimediaalisista tuotekonsepteista, siirtymisestä perinteisestä teollisuudesta elämysteollisuuden pariin. Porin kaupungin ja Nakkilan kunnan kannalta kysymys on todella isosta projektista, alueelliset päättäjät puhuvatkin kulttuuriteollisuuden "kärkihankkeesta". Varsinkin taloudellista menestystä kaivataan, pitkän tähtäimen tavoitteet ovat kunnianhimoiset ja toistaiseksi Villilässä kehitys on mennyt harppauksin eteenpäin.

Varsinaiset elokuvastudiot on rakennettu luonnonkauniiseen ja historialliseen Villilän kartanomiljööseen. Paikan kehitystarina alkaa 1990-luvun loppupuolelta. Ohjaaja Timo Koivusalo oli mukana rakentamassa Länsi-Suomen elokuvakeskusta, jonka varsinainen nousu alkoi Sibelius-elokuvan jälkeen. Virallinen avajaispäivä oli 19.2.2003.

Tavalliselle elokuvakatsojalle Villilän nimi tuskin on tuttu, vaikka monet tunnetut kotimaiset draamaelokuvat on siellä kuvattu. Villilä ei varsinaisesti tee elokuvia vaan toimii tuotantoyhtiöiden palveluorganisaationa. Yhtiöt listaavat tarpeensa ja Villilä yrittää järjestää tarvittavat palvelut. Suomessa toimii tätä nykyä useita muitakin pienempiä tuotantokeskuksia, muun muassa Vaasassa, Oulussa ja Joensuussa, mutta Villilä on toistaiseksi näistä suurin. Mitään veristä kilpailua keskusten välillä ei toistaiseksi ole, sillä yhteistyöprojektit lisärahoituksen saamiseksi ovat käynnissä. Keskukset ovat myös osaltaan erikoistuneet ja Villilän ydinosaamista ovat raskaat draamat.

Toistaiseksi paikalla on valmistunut kolme täyspitkään elokuvaa ja kahden tuotanto on vielä kesken. Viime vuoden kesällä kuvattiin Timo Koivusalon Kaksipäisen kotkan varjossa. Suomalaiskansallisella aiheella ratsastava draama saa ensi-iltansa tämän vuoden syyskuussa. Tulevista kuvauksista neuvottelujen alla on jo aiheensa puolesta suurta huomiota saavuttanut Jadesoturi, suomalainen kalevala-aiheinen kung-fu-elokuva. Lähivuosien tähtäimessä on, että Villilässä kuvattaisiin ympäri vuoden.

Kolmen vuoden jälkeen studiot ovat kokeneet melkoisen muodonmuutoksen. Paikalle on kotiutunut useita alan yrityksiä ja infrastruktuuria on kehitetty nopeaan tahtiin. Kireät tuotantoaikataulut ja toisaalta alueen jatkuva kehittäminen ovat synnyttäneet melko kiperiä tilanteita. "Viime kerralla täällä valmistuivat uudet tuotantotilat aivan viime hetkessä. Elokuvaväki oli juuri tullut paikalle ja alkanut purkamaan varusteitaan. Sanoimme, että hetkinen vielä ja kävimme ripustamassa verhot ja kokeilemassa että vessa oikeasti toimi", muistelee toiminnanjohtaja Aarne Norberg.

Tällä hetkellä tuotantokeskuksen tärkein osa on tiilinavetta, johon on rakennettu tilava, täysin äänieristetty ja ammattitasoinen studio. Isokokoisetkin lavasteet ja kalustot saadaan hyvin nopeasti paikalleen, sillä navetan yhteyteen rakennettua ramppia pitkin kaikki kuljetusautot voidaan ajaa suoraan kuvauspaikalle.

Tuotantoyhtiöiden kannalta tärkeää on myös ympäröivä rauhallinen maaseutu. Kartanon ympärillä on käytännössä hehtaareittain alueita, joille voidaan rakentaa uusia kuvauspaikkoja. Tuotantoyhtiön väen viihtyvyydestä myös pidetään huolta. Kartanoalueella on saneerattuja majoitustiloja ja tilausravintola saunoineen ja kabinetteineen. Aarne Norberg mukaan kaikki tänne tulleet ovat viihtyneet Villilän maalaismaisemissa. Epäilemättä monille kehä kolmosen sisäpuolella asuville paikka voi tuntua suorastaan eksoottisen rauhalliselta.

Kesäkuun alussa Villilässä eletään vireän toiminnan kautta. Parhaillaan kuvataan Talent Housen kanssa yhteistyössä jalkapalloaiheista romanttista komediaa FC Venus. Elokuvan ohjaa Joona Tena. Näyttelijäkaartista mainittakoon Minna Haapkylä, Petteri Summanen, Laura Malmivaara, Lotta Lehtikari ja Taneli Mäkelä. Tarinan mukaan ohjaaja sorvasi aiheen käsikirjoitukseksi ilmeisesti helsinkiläisen seitsemännen divisioonan jalkapallojoukkueen kapakkaillan päätteeksi. Kuvaukset on aloitettu toukokuun lopussa ja ensi-iltaan elokuva pääsee tammikuussa.

Käymme tutustumassa Norbergin luotaamana navetan yläkerran kuvaustiloihin. Saamme mukaamme myös henkilökuntaa, jotka esittelevät kuvauspaikkojen käytännön työskentelyä. Nuoret lavasteteknikot ja puvustajat tekevät kovalla kiireellä töitä, eivätkä kiinnitä vierasjoukkoon mitään huomiota. Paikalle on rakennettu kaksi kuvauspaikkaa: remontin alla oleva huone ja kapakka. Viinapulloissa vilahtelevat tutut brändimerkit ja kapakan isot "Jameson" ja "Koff" kyltit ja plakaatit herättävät joukossamme hieman hilpeyttä. Kysellessämme tuotteiden esiin tuomista filmausten aikana saamme vastaukseksi vain, että "se on tuotantoyhtiön asia".

Alakerrasta löytyvät jälkituotantotilat ja auditoriot. Saapuessamme takaisin alakertaan kuvaukset ovat juuri alkamassa. Hyvin nuoren tuntuista näyttelijäkaartia löntystelee paikalle. Seuraa päivän käsikirjoituksen läpikäynti. Sivukorvalla kuulemme, että tänään tehdään hieman tylsän kuuloisia täytekohtauksia, tyyliin "mies astuu sisään kapakkaan ja sulkee oven takanaan". Ulkopuolisesta kuvaukset voivat tuntua huvittavan lyhyiltä. Keskimäärin yksi otos kestää noin seitsemän sekuntia. Päivässä ehditään kuvata arviolta kolme minuuttia valmista materiaalia, joka toimitetaan Helsinkiin asti tarkistettavaksi. Nykyään kuvauslaitteet ovat jo hyvin varmoja ja uusintakuvauksia ei tarvitse enää ottaa kovinkaan usein teknisten murheiden vuoksi. Jos materiaali todetaan priimaksi tuotantoporukka siirtyy nopealla tahdilla eteenpäin. Täysipitkä studioelokuva saadaan näin periaatteessa purkkiin kolmessakymmenessä päivässä.

Käväisemme vielä pihamaalla, jonne oli Kaksipäisen kotkan kuvausten aikana rakennettu vajaan hehtaarin suuruinen ja yhdeksän metriä korkea lavastekortteli. Pihamaan asfaltin päälle oli tasoitettu yli kymmenen sentin syvyinen kerros multaa, hiekkaa ja irtomaata. Nyt koko Suomen elokuvahistorian suurimmasta lavastekolossista ei ole jäljellä enää lautaakaan. Pihan toisella puolella olevasta puurakennuksesta kuuluu sirkkelin rauhallista sirinää ja vasaran määrätietoista pauketta. "Siellä on meidän lavastetyöpaja. Se on hieman karun oloinen sisältä. Muun muassa lämmitys puuttuu vielä. Toisaalta mitä kylmempi siellä on niin sitä nopeammin varmaan työt sujuvat", vitsailee yksi henkilökuntaan kuuluvista.

Poistuessamme Villilästä huomiomme kiinnittyy kauhakuormaajien jatkuvaan ahkerointiin lähialueella. Keskusaukealla tehdään kovaa kyytiä puuistutuksia. Navettaan on ajanut uusi auto suoraan rampille ja sisään kannetaan lisää tavaraa. Huomisen kuvauksia ilmeisesti jo valmistellaan. Lyhyeksi jäänyt vierailu tarjosi lähinnä hätäisen läpivalaisun studioiden työskentelyyn, mutta jo tämän perusteella yleisvaikutelma oli melko myönteinen. Vielä pari vuotta sitten Villilän projektille naureskeltiin yleisesti pääkaupunkiseudulla, mutta nyt peltoaukean keskelle on hyvin nopeassa tahdissa noussut täysin elinkelpoiselta vaikuttava draamaelokuvien tuotantolaitos. Tulevaisuuden suunnitelmissa on myös teemapuiston ja näyttelyjen rakentaminen studioiden yhteyteen. Näissä kehitystavoitteissa lähestytään jo enemmän luovan talouden kunnianhimoisempia äärilaitoja.

Petri Saarikoski

 © Film-O-Holic.com 16.06.2005
- kaikki oikeudet pidätetään -