Kimmo Ahonen
Paras: Zodiac

Manu Haapalainen
Paras: Control
Joy Divisionin Ian Curtis kasvaa Anton Corbijnin ohjauksessa luovan työväenluokan pyhimykseksi. Pakko jaksaa, vaikka miten huonosti menisi – kunnes ei sitten enää jaksa.
Huonoin: Mr Brooks
Jos ei muuta, niin ainakin vuoden ikimuistoisimmin huono tekele. Camp-sarjamurhaaja Kevin Costnerin pimeä puoli, ilman paitaa ja liekkien valossa!

Outi Hakola
Paras: The Queen
Edes yliampuva hirvisymboliikka ei vähentänyt ironian sävyttämien henkilökuvien tenhoa.
Huonoin: Muutama päivä syyskuussa
Vähäisetkin juonenkäänteet jäävät liian itsetarkoituksellisen "taiteellisuuden" varjoon.

Aino Harvola
Paras: The Prestige
Vuoden vaikuttavin elokuvakokemus. Syynä tähän paitsi viimeisen päälle mietityt näyttelijävalinnat myös ohjaaja Nolanin pettämätön kyky vedellä juuri oikeista naruista. Kestää katsomiskertoja ja stimuloi aivolohkoja kunnon klassikon tavoin.
Huonoin: Die Hard 4.0
Masentava esimerkki ruton lailla leviävästä Hollywoodin pakkomielteestä palata kaikkien mahdollisten legendaaristen elokuvasarjojen pariin ja tuoda katsottavaksemme tylsät, turhat comebackit, joissa super-john-mcclaine-manit räjäyttelevät ja tappavat mitäänsanomattomuuden vallitessa sekä kankaalla että katsomossa. Bruce Willisin vanhuus korottaa koko homman aivan uudelle surullisuuden asteelle.

Emmi Koivumäki
Paras: My Blueberry Nights
Wong-Kar Wai tekee elokuvaa kauneimmillaan, eikä hänen ole tarvinnut tinkiä omaleimaisesta visuaalisesta tyylistään. Lopputuloksena on kaunis kokonaisuus, jossa jokainen yksityiskohta on paikallaan. Elokuva onnistuu olemaan suloinen ilman, että se ärsyttää.
Huonoin: Sekavia suhteita
Harvoin ensimmäisten kymmenen minuutin sisällä tulee vakuuttuneeksi siitä, että parasta olisi kävellä pois elokuvanäytännöstä. Myötähäpeä näyttelijöitä kohtaan saa katsojan kiemurtelemaan paikallaan. Mikään ei ole niin kamalaa kuin romanttinen komedia ilman romantiikkaa ja komediaa.

Ilari Laamanen
Paras: Sinä elävä
Huonoin: Alpha Dog

Jussi Lahtonen
Paras: Sovitus
Hyvästä kirjasta on saatu pysäyttävän kaunis elokuva, jonka monivivahteiset kerronnalliset tasot kulkevat lomittain, poikittain ja pitkittäin varmoin vedoin. Raskaan sarjan brittiläiselokuvien kunnianpalautus, jonka tasoista ei ole saarivaltakunnasta aikoihin tullut.
Huonoin: Evan Kaikkivaltias
Kuvottava yhdistelmä patavanhoillisen konservatiivisia, tekopyhän hurskastelevia fundamentalistiuskovaisten oppeja sekä kömpelöitä linnunpaskavitsejä. Herransanaa tuputtava perhearvoliturgia muodostaa pahan akselin yhdessä munattomaksi hiotun käsikirjoituksen kanssa, jolle edes sinänsä taitavat komedianäyttelijät eivät mahda mitään.

Raisa Laukkanen
Paras: Sinä elävä
Poistuessani teatterista tunsin vahvasti olevani elossa.

Onnimanni Liukkonen
Paras: Eastern Promises
Cronenbergin vaikuttava ja tinkimätön visio. Ihmisen käytös rinnastuu eläimelliseen taustaansa, kun rikollisjärjestön organisaatio ja ihmissuhteet rinnastuvat nisäkkäiden laumakäytökseen.
Huonoin: Tali-Ihantala 1944
Kaikella kunnioituksella veteraaneja ja Åke Lindmania kohtaan, tämän elokuvan Jussi-ehdokkuus on vitsi. Suuren aiheen historiallinen painolasti on murskannut kaiken kiinnostavuuden draamasta. Vaille henkilöohjausta jääneet kesäteatterinäyttelijät valmistautuvat taisteluun, taistelevat, perääntyvät, valmistautuvat, taistelevat, perääntyvät, val...

Maija-Liisa Nyman
Paras: Ihmisen pojat
Ihmisen pojat on pelottavan mahdollinen tulevaisuudennäky: lapsettomuus, terrorismi – kaikki ainekset ovat jo olemassa. Parhaan scifi-perinteen tapaan elokuva herättää muuttamaan suuntaa. Toivottomuuden kuvana Ihmisen pojat pysäyttää, samalla se kuitenkin antaa myös toivoa.
Huonoin: Dreamgirls
Musikaali on vaikea laji. Dreamgirls tulee sen taas todistaneeksi. Hyvistä aineksista on keitelty kelvoton soppa: kaavamainen juoni junnaa paikallaan, henkilöt jäävät ohuiksi sekä epäuskottaviksi ja esitykset ovat motivoimattomia. Puolivälistä alkaen katsoja toivoo, että juonta voisi pikakelata ja etteivät näyttelijät ainakaan enää laulaisi yhtään!

Toni Puurtinen
Paras: Sinä elävä
Roy Anderssonin yhteiskuntakriittinen komedia ruotii ruotsalaista elämänmenoa löyhästi toisiinsa liittyvissä episodeissa, joissa yksittäiset kuvat ovat kuin maalauksia ja musiikki täydentää absurdia unenomaisuutta.
Huonoin: Onnen potkuja
Sentimentaalisuuden ydin saavutetaan Will Smithin istuessa WC:n lattialla itkemässä omaa poikaansa vasten.

Lasse Rintakumpu
Paras: Sinä elävä
Anakronistiseen Ruotsiin sijoittuva absurdi tragikomedia on vähäeleinen mutta kauttaaltaan kaunis visuaalinen essee inhimillisestä elämästä.
Huonoin: Sunshine
Sunshine ei ole absoluuttisesti vuoden huonoin elokuva, mutta ehdottomasti Danny Boylen uran huonoin elokuva ja siten vuoden suurin pettymys. Epäuskottava, kliseinen ja kaiken huipuksi vieläpä typerä. Kaunis loppukohtaus, tosin.

Juha Rosenqvist
Paras: 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää
Elokuvavuoden ainoa todellinen elokuvataiteellinen helmi. Kiistaton osoitus siitä, miten elokuvanteossa tärkeintä on kuvalla kertomisen taito.
Huonoin: Stranger in You
Lähtökohtaisesti roskaa olevia elokuvia olivat teatterit jälleen pullollaan, mutta voiton niistäkin vei kirkkaasti tämä umpivakavissaan tehty ja arvomaailmaltaan epäterve tekele.