Suomalaisen yrittäjyyden kahdet kasvot

Virpi Suutarin elokuvan keskiössä on liiketoiminnan sijasta ihminen, olemassaolon peruskysymykset. Näkymä katvealueelle, jossa halutaan yhä elää ja yrittää, mutta myös moderniin Suomeen, jossa otetaan sujuvasti haltuun uudet teknologiat ja toimintatavat.

Yrittäjä

Suutarin Yrittäjä-elokuvassa seurataan nyhtökauran keksineiden Maija Itkosen ja Reetta Kivelän hullunmyllyä start up -yrityksensä kanssa. Samaan aikaan Pohjois-Satakunnassa Honkajoella Laineen perhe hankkii elantonsa liha-autonsa ja pienen tivolinsa avulla.

Yrittäjä vie katsojat modernista Suomesta tyhjenevälle maaseudulle. Sen päähenkilöissä on silti paljon samaa: luovuutta, sitkeyttä ja riskinottokykyä.

Nyhtökauran ja perinnekinkkujen Suomi

Suutari sai idean elokuvaan kolmisen vuotta sitten.

Laitoin ”etsintäkuulutuksen” Suomen Yrittäjien kautta potentiaalisista päähenkilöistä. Sain yli 200 vastausta eri puolilta Suomea. Luin yrittäjien tarinoita, otin heihin yhteyttä ja kävin tapaamassa heitä.

Elokuvan päähenkilöt löytyivät loppujen lopuksi sattumien kautta. Suutari törmäsi ”nyhtökauranaisiin” Slushissa, jossa he jakoivat minigrip-pusseissa oudon makuisia näytteitä. Laineen perheen hän tapasi paikallisessa sekatavarakaupassa. Perheen isä Jani Laine kutsui kuvausryhmän kahville ja tarjosi kauppaamiaan palvilihatuotteita kahvin kyytipojaksi.

YrittäjäKun menin Honkajoelle ensimmäisen kerran, se tuntui vähän Twin Peaksilta. Siellä on pääkatu, paljon autioituneita liiketiloja, kasvihuoneita sekä eläinten ”jälkikäsittelylaitos”. Ajattelin, että en saa mitään irti, mutta sitten tutustuin Laineen perheeseen. He kiinnostivat minua, elokuvantekijänä näin heissä Fellinin elokuvien runsautta, monia elementtejä: lihaa, sirkusta, karismaattisia lapsia.

Perheellä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittäjyys.

Heistä voisi helposti ajatella yhteiskunnan tukien varaan heittäytyjinä, mutta he eivät ole tehneet sitä. Heillä on omanarvontuntoa ja luovaa kapasiteettia pyörittää yritystään. Kaikilla ei sitä ole. He ovat melkoisia sankareita. Heidän pääeetoksensa on, että he luottavat vain omaan itseensä. Siinä mielessä se kuvastaa kahta Suomea.

Vaikka suurin osa yrittäjistä tienaa vähemmän kuin keskituloinen palkansaaja, yrittäjät tuntevat paloa omaan työhönsä. Vapauden kokemus – minä päätän itse asioistani. Se on yrittäjyyden hienoimpia puolia.

Suutarille oli antoisaa päästä seuraamaan nyhtökauran tuotannon käynnistymistä ja kasvua sekä Maijan ja Reetan matkaa. Laineen perheessä häntä kosketti vanhempien ja lasten ponnistelut perheen elannon hyväksi.

Että työttömyys vähenisi

Suutari kokee, että keskustelu yrittäjyydestä on lisääntynyt.

YrittäjäHallitus kannustaa ihmisiä yrittäjiksi ja toivoo sitä kautta vähentävänsä työttömyyttä. Olen lukenut taloustieteilijöiden ajatuksia siitä, että yrittäjyys tulee koskemaan yhä useampia tavalla tai toisella. Se on trendi joka tulee kasvamaan. Monenlainen yrittäjyys lisääntyy ja ihmisiltä vaaditaan sitä, että he ovat valmiimpia ja joustavampia keksimään itselleen työtä, vaihtamaan työtehtäviä työuran aikana ja kouluttautumaan uudestaan. Sellainen, joka on joustava ja kekseliäs ja valmis ottamaan vastuuta omasta elämästään pärjää tulevaisuuden maailmassa.

Mutta kaikista ei siihen ole. Yhteiskunta on muuttunut. Hyvinvointivaltion järjestelmät eivät välttämättä pysty katkaisemaan ylisukupolvista syrjäytymistä samalla tavoin kuten aiempina vuosikymmeninä. Odotettavissa on siis tulevaisuuden maailma, jossa monen pitäisi työllistää itse itsensä.

Suutari lähestyy aihetta Yrittäjä-elokuvassa ”karnevalistisessa mutta humanistisessa luontoelokuva-hengessä”. Häntä kiinnostaa erityisesti ihminen arkipäiväisen selviytymiskamppailun keskellä. Tutkia, millainen on yritteliäs ihminen.

Elokuvieni aiheet ovat aina tulleet minusta itsestäni. Perustin mieheni kanssa Euphoria Film-tuotantoyhtiön. Myös se on saanut pohtimaan yrittäjyyttä.

Harvinaista toiveikkuutta

Virpi Suutari suosii dokumentaristi Albert Mayslesin neuvoa: henkilöitä on lähestyttävä ystävällisin sydämin. Ihminen on kuin lapsi, ja huumori on lempeää.

YrittäjäDokumenttielokuvieni tekemisen ytimessä on kysymysten esittäminen ja todellisuuden esiintuominen. Tekijänä en halua ottaa kantaa esimerkiksi siihen, mikä on oikein tai väärin. Jätän sen katsojien pohdittavaksi.

Hänen elokuvillaan ei ole yhtä opettavaista sanomaa. Yrittäjä-elokuva avaa näkymän kahteen hyvin erilaiseen suomalaiseen yrittäjyyteen: toinen on perinteisempi pien- ja sekayrittämisen Suomi, toinen korkeasti koulutettu globaaleilla näyttämöillä operoiva kasvuyrittäjän Suomi.

Toivon, että se kertoo jotain oleellista ihmisen paikasta maailmassa ja välittää myös optimismia.

Elokuvasta huokuva optimismi on harvinaista työelämän kuvauksessa, myös suomalaisessa dokumenttielokuvassa.

Realistinen kuva

Elokuva antaa realistisen kuvan siitä, että yrittämisen alkutaival ei ole mitään glamuröösiä puuhaa, johtamista pöydän takaa, vaan siihen kuuluu kaikki – tehtaan pesuvälineiden huolehtimisesta kansainvälisten miljoonasijoittajien tapaamisiin. Yrittämisen alku on juuri sitä, stressaavaakin. Sen jälkeen punnitaan yrittäjän sitkeys ja periksiantamattomuus.

Se vahvisti ajatusta, että yrittäjyyden ytimessä on tarve päättää omista asioistaan, kokea vapautta.

Pienimuotoinen yrittäminen – joita suurin osa yrittäjistä kuitenkin on – ei ole tähtitiedettä. Olisi hienoa, jos ihmiset uskaltaisivat kokeilla yrittäjyyttä ilman, että alkutaipaleeseen liittyy liian suurta riskiä.

Yleinen suhtautuminen yrittämiseen on myös tervehtynyt: tänään yrittäjyyttä ei enää koeta minään kapitalistisena riistona, jossa voitot revitään toisten selkänahasta.

Täytyy pitää huolta siitä, ettei meille synny yksinyrittämisen köyhälistöä, joilla ei ole mahdollisuuksia huolehtia omasta eläkkeestään ja sosiaaliturvastaan. On paljon parannettavaa ja tehtävää. Moni yrittäjä on tyhjän päällä.

Yrittäjä

Vuoden hienoimpien dokumenttien sarjaan

Yrittäjä palkittiin Tampereen elokuvajuhlilla (11.3.2018) kolmella palkinnolla: yli 30 minuuttisen elokuvan erikoispalkinnolla, yleisöpalkinnolla ja Kirkon mediasäätiön palkinnolla. Tampereen elokuvajuhlien jury kuvailee elokuvaa: ”Elokuva on kuvaus kahtia jakaantuneesta Suomesta, mutta ennen kaikkea kuvaus ihmisestä, joka on pohjimmiltaan samanlainen Honkajoelta Helsinkiin; jokaisella meistä on tarve uskoa, toivoa ja rakastaa sekä tulla rakastetuiksi.”

Elokuva sai maailman ensi-iltansa Göteborgin elokuvajuhlien dokumenttielokuvien pääkilpasarjassa helmikuussa 2018, ja saa toukokuussa Pohjois-Amerikan ensi-iltansa Hot Docs-festivaalin Word Showcase -sarjassa, joka esittelee vuoden hienoimpia dokumenttielokuvia.

Suutari työstää parhaillaan pitkää kansainvälistä dokumenttielokuvaa Aino ja Alvar Aallosta. Ensi vuoden lopulla valmistuva elokuva on jo ostettu useisiin maihin.

Aino ja Alvar Aalto olivat suuria ja suosittuja taiteilijoita, sen ajan brändääjiä ja superyrittäjiä. He edustivat lisäksi sosiaalista oikeudenmukaisuutta.



Lue myös