Pinnalla pitää pysyä
Merkittävä osa Onnenonkijan (2016) ruohonjuuritason markkinoinnista nojaa siihen tosiasiaan, että elokuvan pääroolissa kukkoilee Minka Kuustosen näyttelemä lifestyle-bloggaaja Marja Aurora. Näin ei aina ollut, sillä elokuvan pohjana oli pitkään päähenkilön haave pohattapuolisosta.
Alkuperäinen gold digger -tarina tapahtui melkein kokonaan rikkaan suvun kartanossa. Nyt siellä ei taideta olla kuin kymmenen minuuttia. Muotibloggaus tuli mukaan parin viime vuoden aikana. Käsikirjoittaja Pekko Pesonen halusi, että päähenkilöllä on jokin juttu, joka on tärkeämpää kuin miehen metsästys.
Ohjaaja Ville Jankeri ja Pesonen ovat tunteneet jo pitkään. He tapasivat parikymmentä vuotta sitten Jankerin silloisessa opiskelupaikassa, jossa Pesonen puolestaan suoritti siviilipalvelustaan. Erilaisia projekteja on pyöritelty noista päivistä lähtien, mutta valmista ei ole tullut.
Jankeri vitsailee, että Pesosta ei tainnut enää kiinnostaa kirjoittaa uransa kanssa jumittavalle ohjaajanalulle, kun toisaalta tarjottiin mahdollisuutta tehdä töitä Aleksi Salmenperän ja muiden jo asemansa vakiinnuttaneiden tekijöiden kanssa.
Pesonen oli kirjoittanut Onnenonkijaa jo jonkin aikaa vuonna 2010, kun minä leikkasin ensimmäistä pitkää leffaani, Pussikaljaelokuvaa. Näytinköhän kolmea raakakohtausta Pesoselle ja tuottaja Annika Sucksdorffille. Niiden ja meidän käymien keskusteluiden perusteella sovittiin, että aletaan työstää tätä yhdessä.
Alkujaan Onnenonkija sijoittui vähemmän yllättäen Helsinkiin. Teattereissa nähdään kuitenkin otoksia niin Turun tuomiokirkosta kuin Aura-joen rannoilta muutenkin.
Tuottajat ehdottivat, että jos kuvattaisiinkin Turussa. Ensimmäinen elokuvani oli Kallio-leffa, ja sitä oli mahdotonta siirtää mihinkään muualle. Mutta tämä elokuva ei ollut millään lailla paikkakuntasidonnainen. En hirveästi tuntenut Turkua etukäteen. Suhtauduin kuvauspaikkojen etsintään visuaalisesti, enkä tunteellisesti niin kuin Helsingissä herkästi tulee tehtyä.
Kiltisti, ei kriittisesti
Vielä vähän aikaa sitten valtakunnan valtamedioita myöten annettiin ymmärtää, että vähän joka toinen blogintapaista pitävä jantteri printtaa insinööri-tason palkkakuitteja. Tämä arvio ei aivan täsmännyt todellisuuden kanssa.
Kovin ruusuisesti ei mene myöskään Turun laitamilla lapsuudenhuoneessaan poseeraavalla Onnenonkijan päähenkilöllä, joka koettaa lakatuin kynsin ja valkaistuin hampain pitää kiinni imagostaan menestyvänä pintaliitäjänä. Pikavipit ja yleinen ylivelkaantuminen ovat filtteröidyn todellisuuden hinta.
En ulkopäästä muista, kuinka paljon tässä maassa on ulosottomerkintäisiä, mutta niitä on paljon. En lähtisi ihan heti syyttämään vain ihmisten rahankäyttöä tai sanomaan, että nuorilla ei olisi kykyä hallita menojaan. Moittisin ennemminkin tämän maan kalleutta. Täällä on kallis elää. Vaikka ei hölmöilisikään, niin joillakin on aika tiukkaa.
Muotibloggauksen reaaliteetteihin Jankeri tutustui elokuvan tekemisen myötä. Hän kävi käsikirjoittaja Pekko Pesosen kanssa hääbloggaajatapaamisessa haastattelemassa ihmisiä.
Jankerille oli tärkeää, että elokuva pitäisi päähenkilönsä puolta.
Halusin jättää taka-alalle sen, mitä mieltä minä olen kaupallisuudesta, myymisestä ja ilmaiseksi saatujen tuotteiden mainostamisen moraalista. Näiden aiheiden käsittely ei ollut tämän elokuvan tehtävä. Tämä elämäntyyli on Marjan unelma, mikä minä olen sitä arvostelemaan?
Minulla on ollut omat unelmani ja niitä on arvosteltu. En halunnut arvostella Marjan unelmia. Minullakin sattuu olemaan hirveä tarve olla elokuvanohjaaja, enkä osaa tehdä mitään muutakaan. Annoin Marjan haluta, mitä hän haluaa.
Ihan pelkkää biletystä Jankeri ei kuitenkaan halunnut ohjauksensa olevan.
Komediaa ollaan tehty koko ajan. Mutta minulla on jonkinnäköinen tarve mennä edes vähän syvälliseksi asioiden kanssa. Se on minulle tosi tärkeää. Ekan elokuvani tein työttömistä, nyt vähävaraisesta muotibloggaajasta ja seuraava ohjaukseni kertoo tehtaan lakkauttamisesta.
Suomielokuvissa loputtoman muodikkaan romanttisen komedian kehyksen käyttäminen aiheen kuin aiheen pohjana ei Ville Jankeria häiritse.
Kehyksiä on monia. Tämä on kieltämättä yksi aika paljon käytetty. Mutta aina on kiva nähdä, jos siihen saadaan tuotua jotain uutta.
Lue myös
Seuraava:
Mikko Kuparinen ja 2 yötä aamuun
"Jokainen lienee joskus leikitellyt ajatuksella, mitä siitä seuraisi, jos yhtäkkiä ihastuisi ihan uuteen ihmiseen."
Edellinen: Tiina Lymi ja Äkkilähtö
”Näyttelijä ei ole mystinen eläin.”
Tällä viikolla
Uusimmat
- Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä dvd
- The Girl with the Needle ensi-ilta
- Vihollisen vesillä dvd
- Mielensäpahoittajan rakkaustarina ensi-ilta
- MaXXXine ensi-ilta
- The Beekeeper dvd
- The Peasants – Talonpoikia ensi-ilta
- Savage Salvation dvd
- Päivät kuin unta ensi-ilta
- Kivun ja ilon työ ensi-ilta