Kylä maailman laidalla
Tonislav Hristov on bulgarialainen Suomesta käsin työskentelevä elokuvantekijä, jonka kolmas elokuva Hyvä postimies on dokumentti pienestä bulgarialaisesta kylästä ja siellä järjestettävistä pormestarinvaalista. Ehdolla on myös Ivan-niminen vanha postinkantaja.
Kylän ikärakenne on vanhentunut. Nuoret ovat muuttaneet töiden perässä muualle ja Ivan uskoo, että pakolaisten avulla paikka saadaan jälleen elpymään. Häntä vastassa on pitkätukkainen Halachev, venäjämyönteinen mies, jonka mielestä pakolaiset ovat yhtä pahoja kuin mustalaiset, ja ainoa oikea tie kylän pelastamiseen on internet – niin epämääräiseltä kuin se kuulostaakin.
Ymmärrys ja empatia
Kolme vuotta sitten Hristov kiinnostui pakolaiskriisistä, kun Mustanmeren rannalta löydettiin pakolaislapsen ruumis. Reaktio Bulgariassa oli hyvin sekava. Kenen syytä tämä oli? Samoihin aikoihin Hristovista tuli isä.
Olin hyvin hämmentynyt ja vihainen median reaktiosta. Päätin tutkia aihetta ja etsiä tarinan, josta näkyisi ihmisten hyvyys. Kävin läpi uutismateriaalia ja löysin seitsemän minuutin videon vanhoista naisista, jotka toivottivat pakolaiset tervetulleiksi kyläänsä Bulgariaan, vaikka ilmapiiri siellä oli muuten vihamielinen. Otin yhteyden Facebook-kaveriini, joka oli kotoisin samasta kylästä ja hänen kauttaan sain yhteyden naisiin.
Valitettavasti tarina ei sopinut Hristovin elokuvan aiheeksi. Naiset olivat kohdelleet pakolaisia myötämielisesti, koska he olivat eläneet lapsuutensa toisen maailmansodan aikana ja tiesivät, millaista on paeta kotoaan kriisin keskellä. Hristovin mukaan heidän tekonsa oli reaktio nuoremman sukupolven empatian puutetta kohtaan. Nuoret eivät ole eläneet sodan aikana. He eivät tiedä, millaista on kaivata ymmärrystä, kun on joutunut jättämään kotinsa.
Hristovin mukaan tarina oli hieno, mutta sen kuvittaminen olisi ollut haastavaa. Samassa kylässä Hristov kuitenkin tutustui elokuvansa postimieheen, Ivaniin, ja kuuli hänen aikomuksistaan pyrkiä kylän pormestariksi ja elvyttää sen pakolaisten avulla.
Aihevalinta kuitenkin epäilytti rahoittajia. Jo kolme vuotta sitten pakolaiskriisiä pidettiin kuluneena tarinana.
Monet rahoittajat sanoivat minulle näin: Toni, kolmen vuoden päästä ketään ei kiinnosta sinun elokuvasi." Aihe oli silloin kuuma ja markkinoilla oli paljon elokuvia samasta aiheesta. Potentiaaliset rahoittajat ajattelivat, että katsojat ovat elokuvan ilmestyessä kyllästyneet aiheeseen. Lopulta asiat kuitenkin kääntyivät ja aihe on tällä hetkellä ajankohtaisempi kuin koskaan.
Fiktionomainen dokumentti
Hyvä postimies on saanut paljon kansainvälistä huomiota sen jälkeen, kun se esitettiin Sundancen elokuvajuhlilla. Se on noteerattu alan suurimmissa lehdissä Varietyssa ja The Hollywood Reporterissa.
Aloimme tehdä elokuvaa kylästä maailman reunalla, jossa on vain 38 asukasta. Haasteena oli saada ihmiset kiinnostumaan siitä, joten teimme elokuvan pienellä budjetilla.
Elokuvamedioissa Hyvä postimiehen aihevalintaa ja Hristovin tyyliä on kiitelty vuolaasti. NoFilmSchool.com -verkkosivustolla elokuvaa hehkutetaan siitä, miten se rikkoo dokumenttielokuvan sääntöjä.
Elokuvassa on dokumentille poikkeuksellisen fiktionomainen tunnelma. Hristov kertoo tehneensä runsaasti taustatyötä kuvausten aikana ja ennen sitä, joten hän on kyennyt suunnittelemaan kohtauksia ennalta. Yleensä dokumentintekijät pyrkivät tallentamaan todellisuutta yksinkertaisesti pitämällä kameran päällä ja kuvaamalla, mutta Hristovin lähestymistapa on ollut erilainen.
Dokumentaristit käyttävät yleensä paljon hahmoja ja yrittävät sekaantua tapahtumiin mahdollisimman vähän. Minä käytän paljon aikaa henkilöiden kanssa, tutustun heihin ja hankin heidän luottamuksensa. Tiedän, millaisia ihmisiä kuvaan, ja mihin suuntaan tarinan pitäisi jossakin kohdassa mennä, ja siksi luon tilanteita, jotta saan kuvaamieni ihmisten tunteet esille. Käytän enemmän aikaa heidän kanssaan elämiseen kuin kuvaamiseen. Se luo fiktion tunteen.
Savun haihduttua
Elokuva kuvattiin alle kahdessakymmenessä päivässä. Kymmenen kuvauspäivää käytettiin vaalitapahtumien tallentamiseen ja myöhemmin kuvausryhmä palasi takaisin paikalle kaksi kuukautta vaalien jälkeen.
Vaalitulosten jälkeen tarvitsin aikaa, koska en tiennyt, miten elokuva päättyy. Kuvausten välissä palasin kylään useita kertoja ilman kuvausryhmää selvittääkseni, mihin suuntaan tarina etenee. En tiennyt, tuleeko tästä täyspitkä elokuva vai 50 minuutin mittainen dokumentti, koska olisin voinut lopettaa elokuvan vaalitulosten julkistamiseen. Lopulta vaalien jälkeen tapahtui niin paljon, että saimme kuvattua elokuvaan kokonaan toisen puoliskon.
Elokuvan vaalikampanjassa on havaittavissa jotain yhtäläisyyksiä Yhdysvaltain presidentinvaaleihin 2016. Sekä Ivan että hänen vastustajansa Halachev haluavat palauttaa kylän menneet suuruuden päivät, mutta heidän keinonsa ovat erilaisia. Halachev janoaa kommunismin ja taantumuksellisten ajatusten perään, mutta Ivan katsoo eteenpäin ja uskoo, että pakolaisten avulla kylä voitaisiin jälleen elvyttää. Tämä on tietenkin sattumaa, mutta elokuvan ajoitus on silti oiva.
En valitse elokuvieni aiheita sen perusteella, kuinka kuuma aihe on tällä hetkellä. Valitsen aiheita, jotka ovat tärkeitä minulle. Aiheita, jotka ovat koskettaneet minua ja jotka pysyvät mukanani ainakin seuraavat kolme vuotta, kun teen elokuvaa.
Lue myös
Seuraava:
Anu Kuivalainen ja Sielunmetsä
"Tämä elokuva on osa suruprosessiani menetettyyn metsään liittyen."
Edellinen: Marko Röhr ja Neljä elementtiä
"Tämä elokuva on suunniteltu puhtaasti elokuvateattereihin."