Vaihtoehtoisen elokuvan voimakaksikko

Jani Pösöä ja Teemu Nikkiä voisi luonnehtia Suomen vaihtoehtoisen elokuvan voimakaksikoksi. Heidän yhteistyönään syntyneet elokuvat 3Simoa (2012), Lovemilla (2015), Armomurhaaja (2017) ja Nimby (2020) eivät ole edustaneet sitä tavanomaisinta valtavirtaa, eikä heidän uusimpansa ole poikkeus. Sokeaa miestä joka ei halunnut nähdä Titanicia on vaikea laittaa mihinkään ennalta määrättyyn muottiin tai edes elokuvaksi, jollaista monikaan tuotantoyhtiö olisi tohtinut edes tehdä.

Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia kertoo sokeasta ja pyörätuoliin sidotusta Jaakosta, joka lähtee toiselle paikkakunnalle tapaamaan puhelinsuhdettaan Sirpaa. Idean Teemu Nikki sai, kun kuuli vanhan armeijakaverinsa, näyttelijä Petri Poikolaisen kohtalosta. Poikolainen sairastaa MS-tautia, minkä johdosta hän on sokeutunut ja joutunut pyörätuoliin.

Alkujärkytyksestä kun pääsin, niin ajattelin, että minähän olen ohjaaja ja sinä olet näyttelijä. Kysyin, haluatko vielä tehdä töitä? Sovittiin, että tehdään jotain yhdessä ja aloin kehitellä lyhytelokuvaa sokean näkökulmasta, jossa Petrillä olisi rooli, Nikki kertoo idealamppunsa syttymisestä.

Alkuun kaavailussa oli lyhytelokuva, mutta Pösö näki Nikin ideassa heti pitkän elokuvan.

Teemu kertoi minulle Poikolaisen tarinan ja idean lyhäristä, mihin sanoin, että tuohan on pitkä leffa! Meidän on pakko tehdä tuo. Ja viiden minuutin kuluttua olimme päättäneet, että teemmekin pitkän elokuvan, Pösö muistelee.

Tällaisen päätöksen tekemisen mahdollistaa Pösön ja Nikin oma yhteinen tuotantoyhtiö, It's Alive. Oma tuotantoyhtiö antaa vapaat kädet tehdä ja toimia.

Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on tästä hyvä esimerkki. It's Alive Films on perustettu sitä varten, että tällaisia päätöksiä voidaan tehdä. Jos ajattelee siltä kannalta, että kuka hullu tekee päätöksen ryhtyä tekemään pitkää elokuvaa vammautuneen näyttelijän kanssa niin, ettei siinä ole yhtään rahoitusta, kun aletaan kuvaamaan. Tavallaan siinä ei ole mitään järkeä, mutta tavallaan kuitenkin on. Tämän tyyppisiä bisnes-päätöksiä olisi vaikea tehdä ilman omaa tuotantoyhtiötä, Pösö huomioi.

Niukkuus tuo luovuutta

Pienen yhtiön projekteille rahoituksen hankkiminen on työlästä, mutta Pösö ei koe sitä niinkään ongelmaksi vaan voitettavaksi haasteeksi:

Meillä on sellainen uskomus ja tapa, että yritämme poistaa esteitä elokuvan tekemisen tieltä, yksi kerrallaan. Joskus se on johtanut siihen, että rahoittajat ovat poistuneet (naurua), eli onhan se haastavaa, mutta ei sen tarvitsekaan olla helppoa.

Toisaalta Pösö korostaa, että niukat budjetit tuottavat myös luovia ratkaisuja.

Ajattelemme siten, että tässä ovat resurssit ja minkälaisen leffan pystymme näillä toteuttamaan. Tässä uusimassakin olisi varmasti tehty asioita toisin, jos rahaa olisi ollut enemmän, mutta olisiko elokuva ollut parempi? En usko. Rajallisia resursseja voi käyttää hyväksi. Budjetti ei saa toimia esteenä tekemiselle.

Mainoksista elokuviin

Pösön ja Nikin tiet kohtasivat vuosituhannen vaihteen tietämillä. Molemmat olivat mainosalalla ja tutustuivat toisiinsa mainoselokuvan kuvauksissa.

Ruvettiin saman tien hengaamaan ja tehtiin varmaan sata tv-spottia ja vastaavaa ennen kuin yksi kaunis päivä Teemu tuli kysyneeksi, että haluaisinko ryhtyä kirjoittamaan lyhytelokuvia hänen kanssaan, vuosi taisi olla 2006. Sanoin, että totta kai. Kirjoitettiin kymmenen synopsista ja valittiin sitten yksi, joka kirjoitettiin valmiiksi ja kuvattiin minun kotona. Siitä tuli Kaveri ja se päätyi Sundanceen.

Nikille Pösön merkitys on hänen elokuvauransa kannalta ollut huomattava. Aikanaan Nikki haki elokuvakouluihin, mutta ei elokuvaoppiin päässyt. Hän kuitenkin perehtyi elokuvan tekemiseen alan eri töitä tekemällä, kunnes pääsi toteuttamaan lapsuuden haaveensa elokuvien ohjaamisesta.

Olen kotoisin pieneltä Sysmän peräkylältä ja meille tuli vhs-nauhuri joskus 1980-luvun lopulla. Sitten äitini vuokrasi kyläkaupasta videokameran ja kuvasimme jotakin. Muistan edelleen todella hyvin, kun leikkasin kaksi ensimmäistä kuvaa peräkanaa videonauhurilla. Silloin tajusin, että näinhän tämä toimii: elokuva alkaa syntyä, kun laittaa kuvia peräkanaa. Kuinka yksinkertaista elokuvan tekeminen onkaan! Tämä oivallus on jäänyt mieleeni. Myöhemmin olen oppinut, että elokuvan tekeminen on ehkä helppoa, mutta hyvän elokuvan tekeminen on todella vaikeaa, Nikki huokaisee ja jatkaa:

Ja se miten olen sitten saanut uskoa tekemiseeni, on ollut Janin ansiota. Yhteistyö hänen kanssaan on ollut ehdottoman tärkeää. Meillä on samanlainen huumorintaju ja molemmat olemme aika impulsiivisia ja innostuvia, mutta mielestäni olemme myös erilaisia – Jani saattaa olla eri mieltä. Jani on tuollainen Westendin poika ja minä olen se sikafarmarin poika. Mutta yhdessä me olemme hyvä tiimi.

Lyhytelokuva vuodessa

Kaverista lähtien Pösö ja Nikki ovat tehneet elokuvia yhdessä. He tekivät myös päätöksen, että kerran vuodessa pitää tehdä lyhytelokuva.

Ja mitä ikinä muuta olemmekaan sen jälkeen tehneet, niin aina se yksi lyhytelokuva vuodessa tulee tehtyä. Tämän vuoden lyhäri on tällä hetkellä post-productionissa, Pösö nauraa.

Kaverin Sundance-menestyksestä innostuneena Pösö ja Nikki alkoivat kehitellä ensimmäistä pitkää elokuvaansa. Ensimmäinen yritys meni romukoppaan, mutta toinen onnistui paremmin ja 3Simoa sai ensi-iltansa 2012.

Sen jälkeen Yleisradio tilasi meiltä Lovemilla-televisiosarjan, joka sai aikaiseksi sen, että elokuvien ja sarjojen tekemisestä tuli meidän ainoa työ. Siitä lähtien meillä on koko ajan ollut jotain tekeillä ja tuotannossa. Joka vuosi on tehty tv-sarja tai elokuva, tai molemmat, ja sitten se yksi lyhytelokuva. Helvetisti kun tekee, niin aina silloin tällöin joku onnistuu, Pösö hymyilee.

Seuraavaksi työn alla on Juice Leskisen lastenkirjoihin perustuva Räkä ja Roiskis, jota aletaan kuvata marraskuussa.

Se on hieman isomman budjetin kokoperheen genreleffa, järjetön topsecret-hulluttelu, myös aikuiseen makuun, Nikki ja Pösö hehkuttavat.

Yhteistyö kaksikolla sujuu hyvin. Projektit tehdään yhdessä ja kumpikin tekee vähän kaikkea.

Ainoa pitävä työnjako on, että Teemu on ohjaaja, ja sitten nämä hallinnolliset asiat, sellainen yrittäjä-shaiba, joka firman pyörittämiseen kuuluu, on minulla, Pösö linjaa ja jatkaa:

Elokuvien osalta olemme yrittäneet surffata sellaisessa indien, genre-elokuvan, taide-leffan ja kaupallisuuden välimaastossa. Ja aina silloin tällöin se on ihan hyvin onnistunut, kuten nyt kun Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia saa maailman ensi-iltansa Venetsiassa. Se on mahtavaa millä tahansa mittarilla. Kyllähän se kasvattaa elokuvan muutakin kuin vain taiteellista arvoa.

Sokean näkökulmasta

Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia tehtiin varsin nopealla aikataululla. Syynä oli Poikolaisen sairaus. Ei voitu tietää kuinka kauan hän olisi sellaisessa kunnossa, että kuvaukset onnistuisivat. Tiukan aikataulun lisäksi Poikolaisen sokeus toi elokuvantekoon joitain erityispiirteitä, Nikki muun muassa luki käsikirjoituksen ääneen nauhalle.

Petri kuunteli sitten ääntäni ja valitteli, että haukottelin aina, kun olin pidemmän pätkän lukenut.

Kuvauksissa piti huomioida, että Petri ei näyttelijänä voi huomioida mitään visuaalista. Jos vastanäyttelijä tekee jotain ilman ääntä, niin Petrihän ei sitä näe. Jos meillä oli kohtaus, jossa Petrin piti reagoida vastanäyttelijän tekemiseen, niin meidän piti antaa äänimerkki, että nyt jotain tapahtuu, reagoi tähän, Nikki kertoo kuvausten käytännöistä.

Nopea aikataulu tarkoitti myös, että käsikirjoituksen kirjoittamiseen ei ollut paljoa aikaa. Se ei Nikin mukaan ollut kuitenkaan tällä kertaa ongelma, sillä käsikirjoitus syntyi melko kivuttomasti:

Petri oli kokemusasiantuntijana ja pystyin varmistamaan häneltä faktoja sekä ammentamaan hänen elämästään asioita, ja sitten kirjoitin päähenkilö Jaakosta itseni kaltaisen leffanörtin, joka ei ole nähnyt Titanicia, kuten en minäkään, Nikki nauraa.

Sokean näkökulmasta kerrottu elokuva on poikkeuksellinen. Pösön mielestä idea oli hyvä ja elokuvan arvoinen ilman taustalla olevaa Poikolaisen traagista tarinaakin:

Teimme elokuvan vakavasta aiheesta ja saimme tärkeän asian näkyväksi, ja samalla toteutimme Petrin haaveen näytellä elokuvan pääosassa.

 ----------------------------------

Haastattelut laajempina versioina kuunneltavassa muodossa.

Lue myös