Omat bileet

Taru Mäkelän ensimmäinen Varasto-elokuva vuodelta 2011 perustui Arto Salmisen samannimiseen romaaniin (1998), jonka pohjalta Veli-Pekka Hänninen teki käsikirjoituksen. Hänninen vastaa myös uuden Varasto 2 -elokuvan käsikirjoituksesta, joka ei enää pohjaudu Salmisen tekstiin. Näyttelijöiden ohella myös kuvaaja Jouko Seppälä ja tuotantoyhtiö Kinosto Oy ovat samoja kuin ensimmäisessä Varastossa. Kaikki ensimmäisessä osassa esiintyneet näyttelijätkin halusivat onneksi mukaan, mutta aikatauluissa oli Mäkelän mukaan hieman sovittelemista.

Varastolle on Mäkelän mukaan suunniteltu jatkoa jo muutamia vuosia. Käsikirjoitus oli valmiina pari vuotta sitten, mutta rahoituksen järjestyminen otti aikansa.

Taru MäkeläHivuttamalla saa vaikka kuun taivaalta, Mäkelä toteaa naurahtaen.

Tuotantoyhtiö Kinosto on Mäkelän ja Jouko Seppälän perustama ja omistama. Tuotantoyhtiön ilmapiiri ja asenne muistuttavat Mäkelän mukaan Enid Blytonin kirjoista tutun viisikon seikkailuja, joissa kyse on lähinnä siitä, mitä herkkuja tänään syötäisiin evääksi.

Ne ovat omat bileet ja niillä eväillä tehdään. Meillä on tavallaan oma hauska hermeettinen tyhjiö, jossa elokuvanteko on eräänlainen piknik-retki.

Suomi on muuttunut

Varasto 2 ei ole Suomi 100 -juhlaelokuva, vaan ohjaajan mukaan ehkä enemmänkin sisällissota 100 -elokuva, jonka myötä voi tarkastella yhteiskuntaa laajemmalla skaalalla. Koska kahden elokuvan tekemisen välillä on kuutisen vuotta, voikin kysyä onko mikään muuttunut?

Varasto 2Suomihan on muuttunut, paljonkin. Ihmisten sinnittely marginaalissa on entistä voimallisempaa. Työväenluokka on ulkoistettu Suomesta ja koko Euroopasta, se on iso kriisi. Mitä sitten? Ratkaisu on yrittäjyys, sellainen aktiivimalli.

Olemme pyrkineet olemaan uskollisia alkuperäisaiheen keksijälle Arto Salmiselle. Hänkin tutki tarkasti sitä, mitä ympärillä tapahtuu, millainen on tämä tämän hetken Suomi.

Mäkelän mukaan tarinallisesti elokuvien välillä on nyanssieroja, koska Varasto 2 on kirjoitettu suoraan elokuvaksi. Ensimmäisessä Varasto-elokuvassa oli taustalla romaani ja näytelmä, ja ohjaajan mielestä se oli aika staattinen. Käsikirjoitus jouduttiin muokkaamaan jo valmiina olevien tekstien pohjalta, nyt kirjoitettiin suoraan elokuvan kielelle. Henkilöt ovat kuitenkin pysyneet samoina.

Taru Mäkelä Varasto 2:den kuvauksissaArto Salmisen henkilöt ovat niin väkeviä, niissä sielu ja liha ovat niin kohdallaan, ne ovat niin toimivia, että ne voi laittaa mihin tahansa yhteyteen ja ne toimivat omalla täysin järkähtämättömällä epäloogisella logiikallaan. Ja Artollahan oli taustalla se, että hän hirveän tarkkaan tutki, katsoi ja kuunteli ihmisiä ympärillään. Varaston henkilöt on poimittu Arton omista duunikavereista, erilaisista hanttihommista.

Huumori on katsojan mielessä

Molemmissa Varasto-elokuvissa huumori kukkii, vaikkakin usein musta sellainen. Onko Varasto 2 -elokuvassa jopa enemmän huumoria kuin ensimmäisessä?

En tiedä, huumorihan liittyy ihan mihin tahansa, tragediassakin voi olla huumoria. Tässä on enemmän henkilöitä kuin ykkösessä, ja kaikki henkilöt generoivat erinäköisiä konflikteja. Huumorihan on katsojan mielessä.

Ohjaajan mukaan Varasto 2 on komediaa, mutta hän muistuttaa, että komediassakin on aina myös tumma pohjavire.

Taru MäkeläRäsymatossakin on aina tummat loimilangat, joiden välistä väri hehkuu, Mäkelä havainnollistaa.

Mäkelä muistuttaa, että elämän realiteetit eivät aina ole niin kovin kepeitä, mutta niillekin voi nauraa. Ja remakka nauru voi olla jopa ainoa tapa vastaanottaa vastoinkäymiset.

Alitajuiset vaikutteet

Taru Mäkelä on nähnyt elämänsä aikana niin paljon elokuvia, että suoranaisia suosikkeja on vaikea nimetä. Ohjaajan mukaan hän on saattanut päätyä tekemään elokuvia, koska hänen on ollut pakko lopettaa liiallinen, jo lähes neuroosin puolelle livennyt elokuvien katselu.

Nyt elokuvien katselu on Mäkelän mukaan balanssissa, tekemisen myötä ei enää hirveästi ehdi itse katsella elokuvia. Välillä on kuitenkin miltei pakko, kun huomaa teinivuosien suosikkielokuvien pyörivän Helsingissä Elokuva-arkiston sarjassa. Kyseessä olivat Lina Wermüllerin elokuvat, joita Mäkelä ei ollut nähnyt yli 40 vuoteen.

Yhtäkkiä tajusin, että olen saanut aivan hirveästi vaikutteita Wermüllerin komedioista ja yhteiskunnallisista farsseista. Nyt kun on perspektiiviä, huomaa, että vaikutteet ovat selviä. Niistä ei ole tietoinen, se on alitajuista.



Lue myös