Elokuva mielikuvituksen ja yhteisöllisyyden voimasta

Selma Vilhusen ohjaama Hobbyhorse Revolution voitti Tampereen elokuvajuhlilla Risto Jarva -palkinnon sekä kotimaisten yli 30 minuuttisten elokuvien pääpalkinnon. Elokuva seuraa kolmea nuorta: Aiskua, Elsaa ja Alisaa, joiden elämään keppihevosharrastus on tuonut muutoksen ja jotka uskaltavat elää omannäköistään elämää silloinkin, kun ympäristö ei ymmärrä heille tärkeää harrastusta. Nuoret ovat luoneet keppihevosten ympärille monipuolisen harrastuksen ja nostaneet ilmiön uudelle tasolle.

Syksyllä 2012 ystäväni, elokuvaaja Sari Aaltonen lähetti minulle Facebookissa linkin iltapäivälehden videoreportaasiin keppihevoskilpailuista. Näkemäni kuvat kymmenistä tytöistä hyppimässä keppihevosella vaikuttavan näköisiä esteratoja hämmensi ja viehätti, ja aloin heti etsiä lisää tietoa ilmiöstä. Löysin YouTubesta keppihevostallien käyttäjätilejä ja todella hienoja keppihevosvideoita. Löysin myös Suomen keppihevosfoorumin sen satoine keskusteluineen. Samana iltana tiesin, että elämääni on tullut uusi elokuva, Selma Vilhunen kertoo.

Ilmiössä, johon tuona iltana törmäsin, tuntui yhdistyvän moni minulle läheinen teema. Olin löytänyt tyttökulttuurin, joka kehitti ja vaali monia taitoja ja oli lisäksi tosi hauskaa ja kaunista – ja josta harrastajat eivät saaneet ulkomaailmalta oikein minkäänlaista tunnustusta. Halusin tutkia noita taitoja, kuvata sitä kauneutta ja iloa, jonka näin, ja antaa ilmiölle sen ansaitsemaa kunniaa. Intuitiivisesti ajattelin myös, että ilmiössä on paljon sellaista, josta kuka tahansa meistä voisi oppia ja innostua.

Vilhunen on harrastanut ratsastusta ja käynyt tallilla hoitamassa hevosia ollessaan 9–16-vuotias, parhaimpina aikoina lähes seitsemänä päivänä viikossa. Tuo aika oli hänelle hyvin merkittävää monella tapaa, ei ainoastaan hevosten ja ratsastamisen takia, vaan myös talliyhteisön takia. Sen kanssa hän vietti suuren osan nuoruuttaan.

Iso kynnys päähenkilöille

Elokuvaa varten Vilhunen keskusteli harrastajien kanssa Suomen keppihevosfoorumilla ja etsi halukkaita päähenkilöitä sitä kautta.

Myöhemmin minulla oli myös ilmoitus Hippos-lehdessä, sen kautta löysin Aiskun. Alisaan törmäsin ensi kerran hänen keppihevosvideoidensa ansiosta, ja Elsa ystäviensä Roosan ja Reetan kanssa tuli tutuksi, kun lähdin ensimmäisen kerran kameran kanssa kepparikisoihin. Kuvasin myös muita, mutta pian ymmärsin, että nämä kolme tyttöä ovat elokuvani päähenkilöt.

Alisa ja Aisku pohtivat välillä paljonkin sitä, haluavatko he, että heidän harrastuksestaan saavat tietää kaikki. Alisa pohti pitkään kuvausten aloittamista vielä silloin, kun seurasin jo toisia henkilöitä. Aisku oli kuvausjakson keskivaiheilla jopa katumapäällä, ja jouduin tosissani miettimään sitäkin vaihtoehtoa, että hän ei olekaan mukana elokuvassa. Lopulta kuitenkin heidän oma suhtautumisensa kehittyi sellaiseksi kuin se tänä päivänä on: he ovat ylpeitä harrastuksestaan, ja iloitsevat siitä, että ovat elokuvassa. Elokuvan tekeminen on ollut Aiskulle myös syy tarttua keppihevoseen pitkän tauon jälkeen ja innostua harrastuksesta uudelleen.

Vilhunen kuvasi paljon materiaalia. Hän tarkkailee tilanteita kameransa läpi, etsii täydellistä kuvaa ja täydellistä hetkeä, keskustelee todellisuuden kanssa kuvansa kautta. Hän ei halua lukita elokuvaa liiaksi kuvausvaiheessa vaan mieluummin ”troolaa” elämää kovalevyilleen todella paljon, ja pohtii sitten leikkausvaiheessa millaisen kokonaisuuden haluaa materiaalista tislata niin, että lopputulos olisi jonkinlainen tihentymä hänen näkemästään maailmasta ja ihmisistä. Metodi on työläs, mutta Vilhunen ei voisi toimia toisin. Hän haluaa, että kuvausvaiheessa materiaali on mahdollisimman pakotonta ja virtaavaa. Hän menee päähenkilöiden mukana ja antaa tilanteen viedä.

Päähenkilöiden vanhempien tuki oli tärkeä. Keskustelin paljon heidän kanssaan kuvaamisesta ja siitä, mitä ei kannata kuvata, milloin on hyvä pitää taukoa ja antaa henkilöiden elää elämäänsä rauhassa eteenpäin. Joskus minun oli vaikea luottaa siihen, että vaikka kuvaamisesta on taukoa, elokuvan tarina kantaa.

Voimaa harrastuksesta

Selma Vilhusen mieleen on jäänyt elokuvan tiimoilta monia hienoja hetkiä.

Jokaisena kuvauspäivänä hämmästyin aina uudelleen hyvällä tavalla, opin uutta harrastuksesta ja päähenkilöistäni. Muistelen mielelläni monia hetkiä, esimerkiksi sitä, kun Aisku ja Ada harjoittelivat estekisoihin, pudottelivat esteitä ja nauroivat joka kerran tehtyään virheen, että se oli ”hevosen vika.” Siinä kiteytyi jotain mielikuvituksen ja huumorin vapauttavasta voimasta. Otin siitä hetkestä itsellenikin ohjenuoran omaan tekemiseeni. Joskus on ihan ok sanoa, että jokin oli hevosen vika, kaikki ei ole niin vakavaa.

Vilhunen huomasi pian, että keppihevosharrastajia kiusataan heidän harrastuksensa vuoksi.

Se tuntui pohjattoman epäreilulta ja väärältä: miksi jotakuta, joka tekee jotain niin positiivista, kiusataan ja vähätellään? Miksi ihmiset eivät kestä toisen iloa tai miksi he eivät kestä sitä, että he eivät ehkä ymmärrä kaikkea näkemäänsä? Ajattelin myös, että nämä ihmiset, joista suurin osa on tyttöjä, ravistelevat toiminnallaan joitakin tyttöyden ja naiseuden ahtaita lokeroita, ja ehkä siksi ärsyttävät. He eivät suostu pohtimaan hetkeäkään, miltä he näyttävät tai mitä pojat heistä ajattelevat, vaan he keskittyvät itselleen rakkaaseen harrastukseen ja pitävät hauskaa.

Minulla ei ole pikakeinoja kiusaamisen vähentämiseen. Ajattelen, että kiusaamisen estäminen alkaa poliittisista päätöksistä: jos vaalimme ja rakennamme tasa-arvoisia lähtökohtia lasten ja nuorten kasvamiselle ja kehittymiselle koulussa ja harrastuksissa, se on tärkeää työtä kiusaamisen vähentämiseksi. Aikuisen antama malli on myös tärkeä. Jos aikuiset suhtautuvat toisiinsa katkeruuden ja vihamielisyyden lävistäminä, ja näkevät toiset ihmiset ikään kuin kilpailijoina kaikessa, nuoret varmasti omaksuvat saman tavan katsoa ihmistä. Toisen erilaisuus näyttäytyy uhkana, ja elämästä katoaa ilo.

Vilhunen halusi tuoda elokuvaan myös päähenkilöiden henkilökohtaisia taisteluita, koska hän näki, että heidän harrastuksensa oli suuri tuki vaikeuksissa. Keppariharrastus ikään kuin kannatteli heitä ja myös muita nuoria vaikeiden aikojen läpi. Nuoret ovat luoneet itse itselleen yhteisön ja harrastuksen, jossa he voivat tukea tosiaan ja kehittää itseään. Ja samalla päästä yli ongelmista.

Löydä sisäinen keppihevosesi

Selma Vilhunen toivoo, että elokuva innostaa katsojia löytämään itsestään omat sisäiset keppihevosensa. Että se antaa vapauttavaa voimaa uskoa siihen puoleen itsessä, jossa on iloa ja mielikuvitusta sekä avointa kohtaamista vailla pelkoa ja pätemisen tarvetta.

Olen aina pitänyt leikkimistä tärkeänä, ja aluksi sovittelin tuota näkemystäni tähänkin elokuvaani. Vähitellen kuitenkin ymmärsin, että minun on annettava harrastajien itse määritellä toimintansa. Heille leikki-sanan käyttäminen on ongelmallinen, koska se sisältää helposti vähättelevän sävyn eikä tee oikeutta harrastuksen monimuotoisuudelle. Tässä suhteessa olen joutunut tarkistamaan käsityksiäni.

Koen myös, että olen harrastusta seuraamalla saanut tehokurssin mielikuvituksen merkityksestä. Opin, että mielikuvitusta täytyy vaalia ja kehittää, sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Ymmärsin, miten mielikuvituksen jakaminen toisen kanssa on yksi kauneimmista asioista.

Elokuvassa on toivoakseni useampiakin tasoja, eikä sen viesti tyhjene yhteen lauseeseen. Yksi sellainen voisi kuitenkin olla, että sellaistakin mitä ei ymmärrä, voi kuitenkin kunnioittaa.

Luota omaan tekemiseen

Keppariharrastajille Vilhunen haluaa korostaa, että omista taidoista kannattaa olla ylpeä ja iloinen.

Jos luottaa täysillä omaan tekemiseen, silloin kestää myös sen, että toiset ihmiset voivat olla aluksi hämmentyneitä kohdatessaan jotain uutta. Kiusaamista ei tietenkään pidä kenenkään sietää.

Vilhusen elokuvasta saama palaute on ollut innostunutta.

Tuntuu, että elokuvalle asettamani tavoitteet ovat toteutuneet: siitä on saatu paljon iloa ja voimaa.

Keppihevosten jälkeen Vilhunen on tekemässä draamaelokuvaa.

Valmistaudun kuvaamaan Kirsikka Saaren käsikirjoittaman elokuvan Hölmö nuori sydän, joka kertoo 15-vuotiaasta Lennistä, josta tulee isä. Kuvaukset alkavat elokuussa.

Lue myös