Vihdoinkin tarina miehestä, joka toi show'n Suomeen

Vuosikymmenten aikana monet ovat yrittäneet tehdä Dannystä elokuvan, mutta suunnitelmat ovat aina kariutuneet. Mutta ei Sakari Saksan.

Hän on ohjannut dokumenttielokuvan Danny, joka valottaa Ilkka ”Danny” Lipsasen yli 50 vuotta kestänyttä uraa. Miksi juuri Dannystä tuli yksi Suomen karismaattisimmista lavaesiintyjistä ja menestyneimmistä artisteista?

DannyElokuva käynnistyi marraskuussa 2013 ollessani Helsingissä av-alan messuilla tutkailemassa alan tekniikan uusia tuulia. Yhdellä osastolla eräs toinenkin henkilö tutki samaan aikaan kuvamikseriä. Esittäydyimme. Hän oli Matti Järveläinen, joka on 22 vuotta työskennellyt Dannyn tekniikan parissa. Siitä alkoi meidän ystävyytemme.

Kerroin hänelle, että haluaisin tehdä Dannystä dokumenttielokuvan. Matti Järveläinen sanoi, että he ovat 15 vuotta etsineet elokuvalle tekijää.

He menivät tapaamaan Dannyä hänen Viihdemaratonin loppusuora -kiertueelleen Imatralle ja kertoivat Dannylle suunnitelmistaan. ”Ok, aloitetaan”, Danny sanoi.

Kuvasimme elokuvaan materiaalia Dannyn Viihdemaratonin loppusuoran viimeisestä konsertista, joka oli Helsingin kulttuuritalolla 29.12.2013. Yksi elokuvan tärkein kohtaus on sieltä.

Yleisöä villinnyt Danny alkoi kiertää maatamme aikana, jolloin tango oli valtakulttuuria. Siksi nuoruuden innolla tehty pioneerityö kohtasi myös ristiriitoja. Danny-show'n saapuminen tanssipaikoille ja Dannyn esiintymiset olivat monille kohokohta.

Elokuvassa Dannyn kotiarkiston filmit ja muu materiaali avaavat hänen elämäänsä.

Danny-show'n äänimiksaajana

Sakari Saksa oli 1970-luvun puolivälissä katsomassa Danny-show'ta Kreivinkallion lavalla. Se oli Saksan mukaan kovaa menoa.

Pääsin silloin vähän tutustumaan, mitä Danny-show on. En vielä tavannut Dannyä, koska olin yleisössä. Vuonna 1982 Kaivohuoneella oli Armi ja Danny -show, jossa veljeni johti Dannyn orkesteria.

DannyJostakin syystä yhdestä esityksestä puuttui äänimiksaaja. Veljeni soitti minulle, että Dannyn bändi tarvitsee äänimiksaajaa, ja pyysi minut hommaan. Olin silloin Yleisradion musiikkituotannossa harjoittelijana. Menin Kaivohuoneelle. Muusikot olivat minulle entuudestaan tuttuja. Siellä tutustuin myös Armiin ja juttelin hänen kanssaan show'hun liittyvistä asioista. Danny tuli paikalle kiireisenä, juuri ennen keikkaa. Tervehdimme. Sitten Danny meni lavalle ja minä miksauskoppiin.

Se oli ollut kontaktini Dannyyn ennen tämän dokumenttielokuvaprojektin alkamista. Olin tietenkin seurannut mielenkiinnolla hänen uraansa. Minä aloin soittaa ja laulaa omassa bändissäni vuonna 1969. Esitimme jopa Dannyn kappaleita keikoillamme – ne sopivat hyvin minun laulettavakseni.

Vihdoin elokuva

On hämärän peitossa, miksi aiemmat yritykset tehdä Dannystä elokuvaa ovat epäonnistuneet.

Danny oli suunnitellut Speden kanssa elokuvan tekoa. Speden kuvausryhmä oli jopa Dannyn Lapin kiertueella mukana ja kuvasi siellä 35 mm:n filmille. Sitten siinä tuli jotain ja suunnitelmat keskeytyivät. Danny oli paljon tekemisissä Risto Jarvan kanssa ja heidän yhteistyönsä lienee tähdännyt myös elokuvan tekemiseen, mutta siitä ei tiedetä enempää.

Myöhemmin Production House on yrittänyt tehdä elokuvaa. Koekuvauksia oli, mutta sekin päättyi. Myös eräällä raumalaisella liikemiehellä oli omat kaavailunsa.

Sakari Saksa teki sen.

Tarvittiin päättäväinen ohjaaja ja upea työryhmä. Kun innostuimme elokuvaprojektista, lähdimme viemään sitä systemaattisesti eteenpäin.

Danny-elokuvan käsikirjoittaja Sylva Lankinen on kysynyt Dannyltä, mihin elokuvasuunnitelmat Speden kanssa kariutuivat. Danny vastasi, että hänen mielestään elokuvan laatu ei olisi ollut hyvä.

DannyVaati tietynlaista rämäpäisyyttä ja rohkeutta tarttua näin merkittävään työhön, mutta tiesimme jo alusta lähtien sen vaativuuden ja tärkeyden. Halusimme tehdä niin korkeatasoisen dokumenttielokuvan käytössä olevilla resursseillamme kuin mahdollista.

Elokuvan rahoitus oli kuitenkin haasteellista, koska sen epäiltiin olevan Dannyn pr-elokuva. Sitä se ei millään tavalla ole. Dannyllä ei ole ollut elokuvan kanssa muuta tekemistä kuin että hän on antanut arkistomateriaalinsa tekijöiden käyttöön sekä antanut haastatteluja halutuista aiheista. Ohjaaja Sakari Saksa teki elokuvaa pääosin omin varoin.

Hän kuljetti tarinaa oman visionsa mukaan. Elokuvasta tuli juuri sellainen kuin hän itse halusi.

En halunnut tehdä mitään kohuelokuvaa, vaan elokuvan joka kertoo puolueettomasti Dannyn elämästä ja musiikista, hän korostaa.

Tarkoin varjeltuun elämään

Elokuva kertoo tarinan artistin elämästä, jota tähän saakka on tarkoin varjeltu.

Tärkeää on, että saa päähenkilön puhumaan avoimesti. Että saa hänen luottamuksensa. Sitten voi kysyä syvällisempiä kysymyksiä, joihin toivottavasti saa myös syvällisiä vastauksia. Onhan se haastavaakin. Yleensähän haastateltavilta saadaan ”ihan ookoo” vastauksia. Kun heiltä kysytään mitä tahansa, vastaukset ovat ”nättejä.” Ei ole dokumentaarisesti merkittävää, mikäli asioiden ydintä ei pystytä kertomaan.

Danny-elokuva tarkastelee päähenkilön elämässään tekemiä valintoja sekä nykyisyyden että keskeisten elämänvaiheiden kautta. Hänellä ei ollut mitään sellaista, mitä hän olisi halunnut jättää pois tai mihin hän ei olisi halunnut vastata.

Kun käsittelimme Dannyn elämän vaikeita asioita, hän ei puuttunut työhömme millään tavalla, vaikka tiesimme, että elokuvassa tulee olemaan kohtia, jotka ovat hänelle haasteellisia.

Elokuvan tekijöiltä vaaditaan aina tietynlaista etiikkaa. Henkilöistä voi halutessaan luoda aivan erilaisen kuvan kuin he todellisuudessa ovat. Me pyrimme mahdollisimman suureen rehellisyyteen ja kunnioitukseen tässä tärkeässä aiheessamme.

Dannyn energia ja lämpö ihmisiä kohtaan on yllättänyt heidät kerta toisensa jälkeen. Miten hän on sellainen kuin on? Ja se taianomainen kontakti eri ikäiseen yleisöön.

Julkisuuskuva ja todellisuus eri asioita

Dannystä luotu julkisuuskuva ja todellinen Danny ovat Saksan mukaan kaksi aivan eri asiaa. Hän toivoo sen välittyvän myös elokuvasta.

Olemme olleet alusta asti sillä linjalla, että emme keskity ”lööppijulkisuuteen”, Sakari Saksa painottaa.

DannySe on jossain määrin luonut mielikuvaa Dannystä. Se, että luetaan vaan lööpit eikä oteta selvää ja muisteta, että paljon muutakin on. Erityisesti sitä muuta. Kun lähdimme rakentamaan Dannyn tarinaa, näkökulmamme oli, että kerromme kaiken mahdollisimman totuudenmukaisesti. Sitten on mahdollista muodostaa mielikuvaa uudelleen, ja silloin olemme onnistuneet.

Yksi tärkeä kysymyksemme on ollut tämä: miksi Danny on kulkenut juuri sellaisen tien kuin hän on kulkenut?

Danny-elokuva on myös katsaus suomalaisen kevyenmusiikin historiaan. Siihen merkittävään ajanjaksoon, jolloin suomalainen nuoriso alkoi itse rakentaa omaa nuorisokulttuuriaan.

Ehkä jatkoa

Sakari Saksa on projektiin ja sen lopputulokseen tyytyväinen.

Fiilis on hyvä ja luottavainen. Palaute on ollut hyvää. Paneutumisemme elokuvaan on huomattu. Sen tekemistä ja ensi-illan lähestymistä on seurattu. Tämä on ollut upea projekti.

Minulle on sanottu, että tästä kannattaisi tehdä dokumenttisarja.

Kun mielenkiintoista käsittelemätöntä materiaalia on jäänyt paljon yli ja Dannyn elämässä on muitakin polkuja seurattaviksi, jatkoa on ehkä luvassakin.



Lue myös