– Kokemus oli varsin erikoinen. Jos ajatellaan sitä, että yleensä pisin kuvausrupeama on ollut neljä päivää ja nyt kuvattiin 44 päivää, niin tuntuihan se jo kropassakin, että nyt tehdään pitkää leffaa.

– Meillä oli hyvin paljon efektikuvia, joiden tekeminen vaati aikaa. Ja meillä oli iso setti, jota piti koko ajan kuvausten edetessä muutella.

– Vaikka se kuulostaa suurelta, niin meillä oli tiukat raamit, mitä voidaan tehdä ja mitä ei voida. Ehkä isoin osa budjetista meni lavasteisiin. Tarkoitus oli, että viedään tapahtumapaikka hyvin kauas reaalimaailmasta. Käytiin katsomassa ulkomailla ja Suomessakin hyvin useita tyhjiä rakennuksia ja sairaaloita, mutta kaikki näytti vähän liikaa reaalimaailmalta. Haluttiin tehdä tämä kokonaan setissä. Sillä tavoin pystyttiin myös vauhdittamaan kuvauksia, ettei tarvinnut lokaatioissa pyöriä.

– Suomen mittapuulla meillä on aika paljon efektejä, vaikka lähtökohtana oli myös se, ettei tulla kilpailemaan Hollywoodin efektispektaakkelien kanssa.

– Kyllä sitä löytyy, uskottiin että tästä maasta löytyy ihan varmaan kaikki mitä ulkomailtakin. Se mikä ehkä tästä maasta puuttuu on live-efektien tekeminen. Post-osaamista löytyy hyvin paljon. Se ehkä vähän hidasti kuvaamista. Tietenkin rahalla saa, mutta meillä ei ole ihan samanlaisia paukkuja budjetissa kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa.

– Hän on yksi parhaimmista koko leffassa. En ole ikinä tavannut vastaavanlaista ammattilaista. Ikää oli 11 vuotta, mutta hän teki kyllä aivan niin kuin pyydettiin. Usein meni vain yksi otto, ja hän kutsuikin itseään one take wonderiksi.

– Kaikki tuntuivat vievän elokuvaa liian realistiseen maailmaan, ja olivat liian arkipäiväisen näköisiä. Piti kuitenkin olla hyvin sankarilliset piirteet, sellaista mitä näkyy sarjakuvissa. Piti olla karaktääriä. Sitten löytyi Noah Huntley viisi päivää ennen kuvauksia, ja hän istuu tuohon rooliin erittäin hyvin.

– Hankalampi kysymys. Meillä oli vähän nurinkurinen tapa tehdä tuo elokuva, jos ajatellaan että meillä oli elokuvan hirviöt ensin ja tehdään sitten tarina siihen ympärille. Se oli ensimmäinen haaste. Sen perusteella miltä hirviöt näyttävät – muumio, kummitus, kaikennäköistä kaveria siellä – haluttiin viedä leffa hyvinkin sarjakuvamaiseen maailmaan.

– Jollain tavalla voisin nähdä tuossa hieman samaa kuin X-Menissä, mutta genrehän ei ole sitä yhtä. Ok, maailma on sarjakuvamainen ja henkilöhahmot ovat hyvin stereotyyppisiä. Toisaalta esikuvia tarinan puolesta voisi olla vaikka Alien, suljetun paikan kammo, tai The Thing. Eräänlainen sekoitus tätä kaikkea. Jollain tavalla se on myös hyvin perinteinen kauhuelokuva 80-luvulta, jossa on oikeasti kauhuelokuvahirviöitä.