70 000 euron verikeitto

Night Visions -elokuvafestivaalilta ei omituisuuksia puutu. Vaikka tapahtuman epäilemättä suosituin näytös onkin Alfonso Cuarónin ohjaama scifimenestys Gravity (2013), on festivaalien pääpaino muualla. Kuten jo tapahtuman logosta voi päätellä, verta vuodatetaan. Ja luodit, teräaseet sekä myrkyt ovat vasta penaalin tylsimpiä kyniä.

Yksi festivaalin hurmejuhlista on Ricky Woodin esikoispitkä Lord of Darkness (Sawney: Flesh of Man, 2012), jolta on turha odottaa tunteellista herkistelyä tai eksistentiaalista pohdiskelua.

Vaatimattomalla 70 000 euron (60 000 puntaa) budjetilla kuvattua 90 minuuttista kannibaalisatuhetkeä purkitettiin aina, kun aikaa sattui löytymään. Eli lähinnä viikonloppuisin.

Kuvasimme ennen muuta silloin, kun sää oli surkea. Se oli tosin aika helppoa, sillä Skotlannissa on usein sateista ja sumuista. Onneksi täällä on jylhät maisemat ja vuorten lähelle on helppo päästä. Välillä tosin kiipesimme korkeallekin, jotta saimme haluamamme kuvat.

Elokuva on pitkälti perhetuotanto. Ricky Wood ohjasi, veli kuvasi ja käsikirjoituksesta sekä maskeerauksesta vastasi isä. Aivan näin selkeä piskuisen tekijäporukan työnjako ei kuitenkaan ollut, vaan käytännössä kaikki tekivät kaikkea.

Kysyttäessä brittiläisen marginaalielokuvan rahoituksesta ja prosessista yleensä, Wood naurahtaa ja toteaa ”en tiedä”.

Meillä ei ollut perinteisessä mielessä budjettia. Kuvasimme kahdeksantoista kuukautta ja säästimme rahat päivätöistämme. Toisinaan meillä ei ollut äänittäjää, sillä kaverit tulivat apuun silloin, kun sattuivat saamaan töistä vapaata. Palkka oli lähinnä hyvää ruokaa ja olutta.

Opintiellä

Isä ja poika Wood tekevät työkseen tv-mainoksia ja yrityselokuvia. Työpaikalta irtosi siis niin teknistä osaamista kuin työkalutkin.

Poika Wood on tehnyt isänsä yrityksessä töitä 16-vuotiaasta saakka. Fiktion pariin hän siirtyi vuonna 2007. Tuolloin valmistui lyhäri Forgotten Souls.

Kiersimme festareita ja pääsimme kartalle Skotlannissa. Minulle tarjottiin yhdenlaista elokuvakoulutusta, mentorointia. Laskut on kuitenkin maksettava, joten jätin sen väliin. Lyhäreitä ei voi myydä, joten halusimme tehdä kaupallisen kokoillan elokuvan.

Lord of Darkness on huomattu. Mikään ilmiö se ei ole, mutta tällä menolla tuotantobudjetti saataneen katettua. Elokuva sai ensi-iltansa Lontoon Fright Festissa, joka on eräänlainen kauhufanaatikkojen pyhiinvaelluskohde. Elokuva tullaan marraskuun loppuun mennessä näkemään viidellätoista festivaalilla.

Kauppoja on väännetty samassa hengessä kuin elokuvaakin – pitkään ja hartaasti. Leffasta vietiin osia näytille jo kuvausten alkuvaiheessa niin Berliinin kuin Cannesin elokuvajuhlille. Tuolloin ei vielä haaveiltu rahanteosta, vaan Wood halusi tutustua bisneksen luonteeseen. Kontakteja kertyi runsaasti, samaten myös toistensa kanssa kovin ristiriitaisia neuvoja.

Jenga Films innostui Fright Festissa näkemästään siinä määrin, että he alkoivat edustaa elokuvaa. Oikeudet on myyty Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Iso-Britanniaan. Saksassa, Skandinaviassa, Japanissa ja Koreassa käydään neuvotteluja.

Raha ratkaisee

Lord of Darkness on alusta alkaen suunniteltu pienen budjetin elokuvaksi. Käsikirjoitusta ei haluttu myydä eteenpäin, joten ylilyönteihin ei ollut varaa.

Keskustelimme jatkuvasti budjetista. Välillä kässäriä lukiessani mietin, että miten ihmeessä tuokin muka tullaan tekemään. Jos ajattelee kokonaisuutta, voi herkästi kadota usko. Tarinaa täytyy katsoa kohtaus kerrallaan.

Kuvasimme paljon testejä Red One -kameralla. Halusimme olla varmoja, että jälki näyttää hyvältä. Kuvaustilanteissa aika oli aina kortilla. Kohtaukset piti saada purkkiin päivässä, parissa, sillä maanantaina oli yleensä työpäivä.

Rahaa säästettiin perusteellisella esituotannolla. Kuvauspaikkoja etsittiin pitkään ja hartaasti. Pääasialliset lavasteet löytyivät tekijäporukan kotikaupungista.

Pienestä budjetista huolimatta elokuvan päärooliin saatiin kiinnitettyä David Hayman, joka on tehnyt pitkän uran niin elokuvien kuin tv-sarjojen parissa. Woodit tunsivat hänet yrityselokuvien kautta.

Hän halusi nähdä meidän lyhärin. Se kosketti häntä, joten esittelimme ideamme pitkäksi elokuvaksi. Hän pyysi antamaan käsikirjoituksen sen valmistuttua.

Kun David suostui ottamaan roolin, nousi elokuva uudelle tasolle. Hän suositteli toiseen päärooliin Gavin Mitchelia, joka tehnyt paljon komiikkaa niin televisiossa kuin teatterissa.

Sawney Beanin hämärään ja äärimmäisen väkivaltaiseen legendaan pohjautuva tarina on siirretty nykypäivään. Näin oli pakko tehdä, sillä 1400- ja 1500-luvulle sijoittuvaan stooriin budjetti ei venynyt. Hevosten sijaan Lord of Darknessissa kaahataan mustalla taxilla.

Ricky Woodin isä on kuitenkin kirjoittanut myös historialliseen kontekstiin sijoittuvan version tarinasta.

Toivottavasti saamme joskus budjetin kuvata sen. Ja jos me emme tee sitä, niin toivottavasti joku muu tekee.

Woodin perheyritys aikoo jatkaa päivätöiden tekemistä myös jatkossa, mutta kauhuelokuviakaan ei aiota unohtaa. Koko perhe haluaisi tehdä elääkseen teatterileffoja, mutta tällä hetkellä se on vasta haave.

Olemme miettineet useita eri tarinoita. Monet niistä pohjautuvat skottilaisiin taruihin. Opimme paljon ensimmäisestä pitkästä elokuvastamme. Seuraavaan elokuvaamme yritämme saada rahaa virallisistakin lähteistä. Se on nyt helpompaa, kun on jotain näyttöä osaamisesta.