| Haastattelussa
Markku Pölönen
Elokuvataistelijan
antologiaelokuva
Lieksa on
Markku Pölösen uran seitsemäs pitkä elokuva. 50-vuotisjuhlatkin ovat
syyskuussa.
– Joku on jo
ehtinyt sanomaan, että Lieksassa
on antologian makua. Kyllä minä siihen
halusin tehdä elokuvallisia kohtauksia.
Siellä on joitakin vaikutteita ja
sitten kohtauksia, joita on aina
halunnut tehdä.
Tuotantotaistelu
Elokuvan tekeminen on
kovaa touhua.
– Suomessa ei voi
pärjätä elokuvataiteilijana, pitää
olla elokuvataistelija! Joka ikisestä
kuvasta ja kohtauksesta väännetään
kättä. Suomalaisissa elokuvissa
tehdään satoja kompromisseja.
Ohjaaja sympatiseeraa
elokuvatuottajien tuotantosulkua.
–
Kysymyshän ei ole 1,2 miljoonasta, vaan
suomalaisen elokuvan arvostuksesta.
Meillä on suomalaisessa kulttuurissa
niin sanottuja lippulaivoja, joihin
survotaan rahaa, vaikka mitään
näyttöjä ei tule kymmeniin vuosiin.
Suomalainen elokuva on näyttönsä
antanut.
Suomalaiselta
elokuvayleisöltä Pölönen pyytää
ymmärrystä rahoituskärhämöinnin
seurantaan.
– Ehkä helpottaa
kun kertoo, että kysymys ei ole
verorahoista vaan niistä
humpuukirahoista, joita käytetään
lottoamiseen ja muihin peleihin, ja
siitä miten ne oikeudenmukaisesti
jaettaisiin tässä kulttuurin
kentässä.
Ryhmät
erikoistilanteissa
Pölönen on
ohjannut, käsikirjoittanut ja myös
ensi kertaa leikannut elokuvan. On
vaikea sanoa, mistä idea Koppelon
klaaniin tuli:
– Olen
aikaisemminkin kuvannut pieniä ryhmiä
erikoistilanteissa. Onnen maa oli
tarina maalaisperheestä modernin
elämän kynnyksellä, Kuningasjätkässä
oli tukkilaisporukka. Tässä on sitten
Koppelon perhe menossa kohti unelmaansa.
Perheen kaltaisessa
pienoisyhteiskunnassa on ohjaajan mukaan
hyvä kuvata ihmisten luonteiden
mukaisia toimintatapoja ja kohtalon
oikkujen vääntelyä.
Uskottavuus
Vaikka Pölönen jo
konkari onkin, niin elokuvaa tehdessä
löytyy aina haasteita. Visuaalinen
näyttävyys ja tarinan uskottavuus on
ohjaajalle tärkeää:
–
Lieksassa liikutaan aika tavalla
mielikuvituksen puolella, mutta omassa
maailmassaan ja tarinan omassa
lainsäädännössä elokuvan pitää
olla uskottava. Pelkäsin, että
meneekö Koppeloitten omanlainen maailma
rikki, kun siihen tuodaan moderneja
nykyhetken elementtejä, mutta kyllä se
kesti.
Lieksasta
tuli Pölösen ostaman Suomen
Filmiteollisuuden tavaramerkin
ensimmäinen elokuva 44 vuoteen.
– SF-mutteri on
lapsuuteni tärkein elokuvasymboli. Joka
kerta kun katsoo omaa käyntikorttiaan,
niin käy lämmin ailahdus. Se on ollut
meidän koko porukalle ryhdistävä ja
velvoittava asia.
Pölönen ei aio
ostaa
viidenkympinvillitysmoottoripyörää,
vaan ohjaa seuraavaksi rallielokuvan.
– Ralliraita
on komedia rallin maailmasta. Tällä
kertaa pitäisi olla niin vauhdikas
elokuva, että sitä ei kaikkien
munuaiset edes kestä!
Teemu Passoja
|