Ei muita kysymyksiä

Kolme vuotta sitten ensi-iltana saanut Ulvilan murhamysteeri niitti kehuja ja toi monien kriitikoiden ja katsojien mielestä tapaukseen uutta näkökulmaa. Anneli Auerin tapauksen jälkeen ohjaaja Pekka Lehto päätti tarttua toiseen Suomea ravistelleeseen rikokseen.

Huumepoliisi Jari Aarniosta ja hänen bisneksistään kertova Paha poliisi raottaa Suomessa ja jopa maailmalla ainutlaatuista tapausta. Miksi ohjaaja Lehto halusi lähteä tutkimaan Aarnion tapausta, jopa dokumentiksi asti?

Pekka LehtoSiinä haisi jokin. Kun se ukko siellä oikeudessa selitti ja selitti... Eniten häiritsi se, että KRP ei pannut sitä koville. Silloin kun näin, että nyt syyttäjällä on momentti – iske nyt! – niin ei. Tuli vain "ei muita kysymyksiä".

Mitä peliä nämä oikein pelaavat? Nyt on pöydällä joku juttu, mistä molemmat puolet tietävät. Nyt leikitään, että mä kysyn sulta nää kysymykset, sä saat kysyä multa nää kysymykset ja mä vastaan sulle näin... Mutta tähän ei kosketa, koska silloin sä paljastut ja mä paljastun, ja se on kyllä huono juttu meille molemmille.

Lehto oli paikalla oikeussalissa. Hän teki alituiseen muistiinpanoja ja kiinnitti erityisesti huomiota Aarnion avainrepliikkeihin. Hän huomauttaa, ettei Aarnio syystä tai toisesta viihtynyt työpaikallaan poliisiasemalla, eikä hoitanut edes päällikölle kuuluvia tehtäviä, kuten työvuorolistojen tekoa. Tämä kaikki selvisi hänelle jo oikeussalissa.

Paha poliisi -dokumentissa paljastetaan myös joidenkin poliisien sivubisneksiä, esimerkiksi strippibaari Lulussa. Lehdon mukaan poliisin palkat ovat aina olleet huonot, erityisesti 1980-luvulla ”helvetin huonot”. Aarnion palkka oli päällikkönä kelvollinen, vaikka se jäikin lähes koskemattomaksi hänen tililleen.

Hän ei koskenut omaan palkkaansa, mutta tekee silti käteiskauppoja 200 000:n edestä. Follow the money johdatti KRP:n Aarnion perään.

Kun rosvo puhuu

Pahan poliisin haastattelut kuvattiin tyhjässä Kakolan vankilassa. Tekijät saivat vankilanjohtajalta luvan tuoda vankeja kuvattavaksi ja haastateltavaksi palkkanaan lautasellinen puuroa. Tai ainakin se oli lähtökohtana – yksi puurolautanen, yksi tarina.

Kaikki dokumenttiin alunperin lupautuneet vangit eivät lopulta suostuneet haastatteluun ja perääntyivät ennen kuvauksia. Lehto työryhmineen sai kuitenkin dokumentissa esiintyvät vangit hyvin mukaan.

Paha poliisiTotta kai kun tuli mahdollisuus puhua, he halusivat puhua siitä. Ei se yksinkertaista ollut, varsinkaan kun sanoin heille, että tässä ollaan sitten omalla nimellä ja omalla naamalla.

Lehdolta kysytään usein voiko haastateltuihin luottaa. Hän itse sanoo luottavansa heidän sanoihinsa – onhan Lehto tehnyt mittavan taustatyön tutkiessaan heidän rikoshistoriaansa. Hän kuitenkin myöntää, ettei tarkoitus ole välttämättä pyrkiä absoluuttiseen totuuteen vaan hyvään tarinaan.

Kyllähän minun täytyy olla vakuuttunut, että he puhuvat totta. En kenties voi vakuuttaa ketään muuta siitä, että he puhuvat totta, koska ihmisillä on taipumus epäillä, että kun rosvo puhuu, se ei puhu totta. Minä olen katsonut näiden henkilöiden historiikin, syytteet, esitutkinnan, pöytäkirjat, oikeuskäsittelyn. Nukun yöni hyvin, sillä tiedän, että he puhuvat totta. Minulle totta. Niin paljon kun voin papereista ymmärtää ja henkilön puheesta saada selvää, eihän se absoluuttista voi olla.

Paha poliisiOn mielenkiintoista, että kysytään voiko näihin rosvojen tarinoihin luottaa, mutta kukaan ei kysy, voiko sen poliisin tarinan luottaa. No, ei siihen tarvitsekaan luottaa, kun ei se puhukaan mitään! Nämä sentään puhuvat. Eikö ole epäilyttävää, että poliisi ei suostu puhumaan duuneistaan?

Ohituskaista urkintayhteiskuntaan

Poliisien toimintavaltuuksien lisääminen ei saa Lehdolta vihreää valoa. Hän muistelee 1990-lukua, jolloin poliisien valeosto-oikeuksia lisättiin. Tämä tarkoittaa sitä, että huumeita saa myydä ja ostaa melko löyhästi.

Kuten Aarnio Pahassa poliisissa nähdyssä haastattelussakin sanoo, on parempi kontrolloida huumekauppaa kuin antaa sen rehottaa. Lehto muistaa, että aikanaan tästä varoitettiin, kuinka toiset lipsahtavat helposti lain toiselle puolelle. Aarnion tapaus osoitti, ettei varoittelu ollut täysin turhaa.

Pekka LehtoAnnetaanko nyt sitten lisää oikeuksia, jotta terroristit saadaan kuriin? Mitä siitä voi seurata? Nyt jo tiedetään, missä nuo maahanmuuttajat asuvat, niistä on henkilölista ja niin edelleen. Eihän nyt enää tarvitse urkkia ketään, kun joka jannu tiedetään. Ei ole tietämättömyyttä, ketkä ovat Suomessa ne 1400 henkilöä, jotka on määrätty poistumaan maasta. Ketä pitää urkkia? Saaraa ja Niiloa kun niiden pitää mennä hakemaan poroja Lapista? En ymmärrä tätä hysteriaa.

Lehto on huomannut tiettyjen poliittisten puolueiden nostaneen Turun tapauksen jälkeen päätään. Nämä puolueet haluaisivat poliisien toimintavaltuuksien lisäämisen läpi ohituskaistalla. Ohjaaja varoittaa, että DDR ja urkintayhteiskunta ei ole siinä tapauksessa enää kaukana. Mutta luottaako Pekka Lehto kaiken tämän jälkeen enää suomalaiseen poliisiin?

Luotan. Ehdottomasti. Minulla on paljon hyviä poliisituttavia ja -ystäviä.



Lue myös