| Claes Olssonin
haastattelu
Kirpeää komediaa
Anna-Leena Härkösen
kirja Heikosti positiivinen
ilmestyi syksyllä 2001.
Ohjaaja-tuottaja Claes Olssonin
rohkaisemana Härkönen alkoi työstää
kirjan teeman pohjalta
elokuvakäsikirjoitusta. Kyseessä on
Härkösen ensimmäinen
alkuperäiskäsikirjoitus, jonka
hiomiseen meni pari vuotta.
–
"Hän [Anna-Leena Härkönen]
kirjoitti loppujen lopuksi kuusitoista
versiota. Hän kirjoitti, ja minä luin
ja kommentoin. Loppuvaiheessa
Anna-Leenaa alkoi jo kyllästyttää,
kun aina soitin ja sanoin, että vielä
jos tuo kirjoitettaisiin uudestaan…
mutta hän on pirun energinen nainen ja
hyvä kirjoittamaan, että ei meillä
oikeastaan mitään ongelmaa ollut.
Kaikki vie oman aikansa, että löytyy
se sopiva muoto."
Joidenkin repliikkien
kohdalla Härkönen oli tarkka ja
edellytti, ettei Olsson niitä muuta tai
poista. Olssonin rooli olikin huolehtia
enemmän käsikirjoituksen rakenteesta
ja rytmistä.
– "Anna-Leenan
vahvuus itse asiassa on dialogi. Voisi
melkein väittää, että hän on Suomen
paras dialogin kirjoittaja, jos puhutaan
nykyaikaisista jutuista. Nasevat, hyvät
repliikit, jotka ovat tässä ajassa
kiinni ja eivätkä ole turhaa
selittelyä tai kuvailua."
Uskottavia aikuisia
Olssonin
lähtökohtana on ollut tehdä uskottava
ja intiimi kuva nuorista pareista,
joilla on unelma saada lapsia.
– "Minusta
meillä on vielä jollain tavalla
sellainen unelma, että perhe on vasta
täydellinen, kun siinä on aikuiset ja
lapsi. Ja sen takia satsasin paljon
siihen, että saadaan hyvät
näyttelijäsuoritukset. Näiden
ihmisten kautta kuvataan hyvin
yksinkertaisesti ja selkeästi sitä
tragediaa ja iloa, mikä liittyy lapsen
saamiseen ja lapsettomuuteen. Ei se
mitään maailmaa mullistavaa uutta ole,
mutta luulen, että olemme aika
uskottavasti kuvanneet tämän ajan
nuoria aikuisia."
Lasten hankkimista on
puitu aina maamme johtavalla
poliittisella tasollakin asti ja Olsson
myöntää, että asiaa hekin jossain
vaiheessa miettivät Hän ei kuitenkaan
halunnut elokuvaansa sanomaa "Sikiäkää
nuoret!"
– "Elokuvassa
ei pysty antamaan ratkaisuja
parisuhdekriisiin tai muuhun. Me
halusimme kuvata minkälainen tällainen
kriisi on ja miten siitä selviytyä
kahden eri parin kautta."
Kirpeä komedia
Onnen varjot
alkaa selkeästi komediana, mutta
taittuu hiljalleen tragediaksi. Olsson
myöntääkin, että elokuvan lajityypin
määrittely heitä mietityttikin:
– "Sitten
keksimme tällaisen sanatukun kuin
'kirpeä komedia'. Koska niille, jotka
lapsettomuuden kohtaavat, kyse on
suuresta tragediasta. Mutta toisaalta
mistään elämän tragediasta ei
oikeastaan selviä ilman huumoria, on
pystyttävä suhtautumaan itseensä
välillä humoristisesti. Anna-Leenankin
tapa on aina kirjoittaa mustia synkkiä
hetkiä, mutta sitten taas huumorin
kautta murretaan niitä ja mennään
eteenpäin. Siinä mielessä tämä on
kirpeä komedia."
Onnen varjot
mieltyy helposti naistenelokuvaksi,
josta naiset itsensä tunnistavat.
Olsson kuitenkin toivoo elokuvan
kertovan naisista siten, että miehetkin
oppisivat naisista jotain uutta.
– "Toisaalta
koen, että elokuva kertoo myös
miehistä ja siitä miten miehet
suhtautuvat tällaisiin tilanteisiin. Ja
näin naisetkin ymmärtäisivät lapsen
saamisen ja lapsettomuuden koskettavan
myös miehiä syvästi, eri tavalla
tietysti kuin naisia. Tässä on paljon
naisenergiaa, mutta itse olen mies ja
yrittänyt sitä kautta kuvata miehiä
uskottavasti."
Ei televisiosarjaa
Elokuvan
tuotannossa on ollut mukana myös
Mainostelevisio. Pidennettyä
televisioversiota Onnen varjoista
ei kuitenkaan tulla näkemään. Se
pysyy itsenäisenä elokuvateoksena,
vaikka tv-ihmiset ovat esittäneetkin
kiinnostusta rakentaa elokuvan
henkilöhahmoista myös sarjaa. Olssonin
mukaan tv-yhtiön mukanaolo on
normaalia. Kanava ostaa elokuvan
ensiesitysoikeuden eli se nähdään
kyseisellä kanavalla pari vuotta
valkokangasensi-illan jälkeen.
Yhä laajempi
yhteistyökumppaneiden kirjo
elokuvateossa on nykyään
arkipäivää. Taloudellisessa mielessä
elokuvan teko on nykyään tiukempaa
kuin ennen. Esimerkkinä Olsson vertaa
runsaan kymmenen vuoden takaista Akvaariorakkautta
ja Onnen varjoja:
–
"Akvaariorakkaudessa oli sama
budjetti kuin Onnen varjoissa, mutta
sillä erolla, että silloin meillä oli
varaa kuvata 40 kuvauspäivää, tänä
päivänä meillä oli varaa vain 30
kuvauspäivään. Rahan arvo on siis
laskenut suhteessa työntekoon.
Nykyään on tiukempi tilanne ja samalla
tavalla myös julkinen tuki on
muuttunut. Akvaariorakkaudessa tuki oli
56–57 %, Onnen varjoissa enää 40 %.
Tämä tarkoittaa, että tuottajan on
nykyään hankittava sitä puuttuvaa
osuutta yhteistyökumppaneiden
kautta."
Yhteistyökumppaneiden
hankkiminen on haastavaa työtä, jota
ei ainakaan Onnen varjoissa
tehnyt enää tuottaja saatikka ohjaaja,
vaan tätä työtä tekee oma
henkilönsä.
Olssonin 1900-luku
Onnen varjojen
jälkeen Claes Olsson siirtyy seuraaviin
projekteihin. Tulevana kesänä Olssonin
on tarkoitus tuottaa koko perheen
seikkailuelokuva ja 2006 hän ryhtyy
taas itse ohjaamaan. Vuorossa on Lars
Sundin kirja-trilogia Colorado avenue,
Puodinpitäjän poika ja Erikin
kirja.
– "Hän on
suomenruotsalainen kirjailija ja
todennäköisesti elokuva tehdään
ruotsiksi Pohjanmaalla. Henkisenä
ajatuksena minulla on, että tehdään
Bertoluccin 1900, mutta tehdään nyt
Suomessa, tavallaan Olssonin 1900-luku.
En tiedä. Tarkoitus on ainakin kuvata
sitä 1900-luvun alkua, josta itse
asiassa me suomalaiset olemme
itsenäisenä kansakuntana lähteneet
liikkeelle."
Juha Rosenqvist |