– "Hän [Anna-Leena Härkönen] kirjoitti loppujen lopuksi kuusitoista versiota. Hän kirjoitti, ja minä luin ja kommentoin. Loppuvaiheessa Anna-Leenaa alkoi jo kyllästyttää, kun aina soitin ja sanoin, että vielä jos tuo kirjoitettaisiin uudestaan… mutta hän on pirun energinen nainen ja hyvä kirjoittamaan, että ei meillä oikeastaan mitään ongelmaa ollut. Kaikki vie oman aikansa, että löytyy se sopiva muoto."

– "Anna-Leenan vahvuus itse asiassa on dialogi. Voisi melkein väittää, että hän on Suomen paras dialogin kirjoittaja, jos puhutaan nykyaikaisista jutuista. Nasevat, hyvät repliikit, jotka ovat tässä ajassa kiinni ja eivätkä ole turhaa selittelyä tai kuvailua."

– "Minusta meillä on vielä jollain tavalla sellainen unelma, että perhe on vasta täydellinen, kun siinä on aikuiset ja lapsi. Ja sen takia satsasin paljon siihen, että saadaan hyvät näyttelijäsuoritukset. Näiden ihmisten kautta kuvataan hyvin yksinkertaisesti ja selkeästi sitä tragediaa ja iloa, mikä liittyy lapsen saamiseen ja lapsettomuuteen. Ei se mitään maailmaa mullistavaa uutta ole, mutta luulen, että olemme aika uskottavasti kuvanneet tämän ajan nuoria aikuisia."

– "Elokuvassa ei pysty antamaan ratkaisuja parisuhdekriisiin tai muuhun. Me halusimme kuvata minkälainen tällainen kriisi on ja miten siitä selviytyä kahden eri parin kautta."

– "Sitten keksimme tällaisen sanatukun kuin 'kirpeä komedia'. Koska niille, jotka lapsettomuuden kohtaavat, kyse on suuresta tragediasta. Mutta toisaalta mistään elämän tragediasta ei oikeastaan selviä ilman huumoria, on pystyttävä suhtautumaan itseensä välillä humoristisesti. Anna-Leenankin tapa on aina kirjoittaa mustia synkkiä hetkiä, mutta sitten taas huumorin kautta murretaan niitä ja mennään eteenpäin. Siinä mielessä tämä on kirpeä komedia."

– "Toisaalta koen, että elokuva kertoo myös miehistä ja siitä miten miehet suhtautuvat tällaisiin tilanteisiin. Ja näin naisetkin ymmärtäisivät lapsen saamisen ja lapsettomuuden koskettavan myös miehiä syvästi, eri tavalla tietysti kuin naisia. Tässä on paljon naisenergiaa, mutta itse olen mies ja yrittänyt sitä kautta kuvata miehiä uskottavasti."

– "Akvaariorakkaudessa oli sama budjetti kuin Onnen varjoissa, mutta sillä erolla, että silloin meillä oli varaa kuvata 40 kuvauspäivää, tänä päivänä meillä oli varaa vain 30 kuvauspäivään. Rahan arvo on siis laskenut suhteessa työntekoon. Nykyään on tiukempi tilanne ja samalla tavalla myös julkinen tuki on muuttunut. Akvaariorakkaudessa tuki oli 56–57 %, Onnen varjoissa enää 40 %. Tämä tarkoittaa, että tuottajan on nykyään hankittava sitä puuttuvaa osuutta yhteistyökumppaneiden kautta."

– "Hän on suomenruotsalainen kirjailija ja todennäköisesti elokuva tehdään ruotsiksi Pohjanmaalla. Henkisenä ajatuksena minulla on, että tehdään Bertoluccin 1900, mutta tehdään nyt Suomessa, tavallaan Olssonin 1900-luku. En tiedä. Tarkoitus on ainakin kuvata sitä 1900-luvun alkua, josta itse asiassa me suomalaiset olemme itsenäisenä kansakuntana lähteneet liikkeelle."