”Halusin olla pahis”

Suomen kärkikaartin näyttelijöiden ideasta syntynyt Ruotsalainen hetki sai alkunsa, kun Minna Haapkylä, Elina Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman ja Tommi Korpela istuivat iltaa ja miettivät, miksi he eivät ole koskaan olleet samassa elokuvassa.

Päätimme tehdä elokuvan, jossa olemme kaikki, Haapkylä kertoo.

Tuottaja Mark Lwoff innostui ajatuksesta ja otti mukaan käsikirjoittaja Teemu Kaskisen. Teemu kyseli meiltä, mitä haluaisimme tehdä. Hän oli avoin kaikelle. Aloimme miettiä käsikirjoitusta hänen kanssaan.

Käsikirjoitus rajautui nopeasti yksinkertaiseksi ja selkeäksi. Emme halunneet tehdä mitään bergmanilaista draamaa, sillä se vaatisi pitemmän ajan ja enemmän resursseja. Lähdimme tekemään sellaista, joka olisi helppo toteuttaa meidän neljän voimin. Kun olemme mustemman huumorin ystäviä, käsikirjoitukseen tuli heti vinoutta. Emme päättäneet, että tekisimme juuri sellaisen, mutta siihen suuntaan kaikki meni, sillä ideamme olivat vinksallaan.

Yksi vinksallaan oleva idea oli ruumis, josta Tommi Korpelan esittämän iskelmälaulajan pitäisi päästä eroon ennen etelänlomalle lähtöä.

Ruumis! Juuri se. Tehdään siitä. Kotimaisessa elokuvassa ruumis on harvoin SE ongelma. Ja sitten: kun ruumis on ongelmamme, miten pääsemme siitä eroon?

Täysin käsikirjoitettu

Minna Haapkylä nähdään Ruotsalaisessa hetkessä ensimmäistä kertaa roiston roolissa.

Kehittelimme roolihahmoja. Minä halusin olla väkivaltainen ja epämiellyttävä. Elina halusi olla Kekkonen, mutta ei saanut olla. Teemu alkoi kirjoittaa käsikirjoitusta.

Ideoimme roolihahmojen historiaa. Heillä voisi olla bändi, koska olemme kaikki olleet jossain vaiheessa bändissä, ja muistamme sen hyvin. Se on aina yhdistänyt meitä. Ajattelimme, että bändi on hyvä ajatus. Mitä musiikkia he soittavat? Heidän 80-luvun bändissään on jotain ihanan naiivia ja koskettavaa. Kari Lampikallio on irtautunut siitä iskelmätähdeksi.

Emme lähteneet tekemään elokuvaa sillä ajatuksella, että nyt me neljä teemme tämän, emmekä ota ohjaajaa. Koska olimme hitsautuneet niin tiiviiksi porukaksi, niin ohjaajan myötä kaikki olisi luonnollisesti muuttunut toisenlaiseksi. Oli tuottajan idea, että kokeilemme tehdä ilman ohjaajaa. Ja pystyimme luomaan vapaammin.

Emme improvisoineet ollenkaan. Meiltä kysytään paljon improvisoimmeko. Ei, elokuva on täysin käsikirjoitettu – oudoksi. Ihmettelimme sitä välillä itsekin; miten roolihahmot voivat sanoa näin?

Pahikset

Ruotsalaisessa hetkessä Haapkylän esittämä Sonja ja Korpelan tulkitsema Kari ovat aviopari. Ei kuitenkaan mikään tavallinen aviopari.

Sonja ja Kari ovat aivan hirveitä. Puhtaita narsisteja. He ansaitsevat kohtalonsa. Sonja on täysin tunteeton psykopaatti ja Kari loputon selittelijä, joka kääntää kaikki asiat itselleen parhain päin. Omalla tavallaan hän on myös rakastettava ja mahtava hahmo. HP:n Antero on jotain muuta ja Elinan Elisa sentään ainoa laatuaan. He eivät ole kivoja. Mietimmekin, voivatko päähenkilöt olla epämiellyttäviä. Voivat he. Pahuus kiehtoo.

Sonjan lähtökohta on siis se, että hän on epämiellyttävä ja väkivaltainen, ja se pysyi vahvasti. Väkivaltaa oli elokuvassa enemmänkin ja sitä poistettiin lopullisesta versiosta, suureksi harmikseni. Alkuperäisessä versiossa Kari sai Sonjalta turpaan monen kohtauksen lopuksi.

Mutta onko Kari Lampikallio sittenkään säälittävä mies, jolla on psykopaatti vaimo, ja hän yrittää selvitä? Vai onko hän samanlainen?

Ensembleä

Neljän kokeneen näyttelijän yhteistyö sujui hyvin. Haapkylän mukaan heillä oli hyvä luottamus ja yhteishenki.

Mieleeni on jäänyt muun muassa tapamme työskennellä. Onnistuimme tuomaan elokuvaan ensemble-henkisyyden. Olimme kaikki alusta lähtien osa taiteellista prosessia, koko työryhmä. Opimme paljon elokuvan tekemisestä ja näyttelemisestä.

Meillä ei ole mitään ohjaamista vastaan. Meidät voi pyytää ohjaajiksi mihin tahansa ja haluamme myös näytellä kaikki roolit. Vakavasti puhuen haluaisimme ehdottomasti ohjata lisää.

Erilainen ja outo

Hetki ennen heräämistä on nimeltään ruotsalainen hetki. Sen pitäisi antaa jatkua niin pitkään kuin mahdollista. Elokuva tuli kuitenkin valmiiksi ja jätti tekijöilleen hyvät fiilikset.

Olemme elokuvasta tosi ylpeitä, koska se on niin erilainen kotimaisessa elokuvagenressä! Etukäteen ei arvaa mitä tapahtuu. Se on arvoitus. Elokuva liikkuu monella rajalla ja se pitää hereillä. Hauskaa, kauheaa... mikä se oikein on?

Monista se on hulvattoman hauska ja toisista se on ahdistava ja hirveä. Huumori on vinksahtanutta ja elokuva on musta komediaa Fargon ja Tarantinon tyyliin.

Armi elää

Haapkylä on kiinnostunut elokuvan tekemisestä laajemminkin. Näyttelemisen ohella hän opiskelee elokuvatuottajaksi Aalto-yliopistossa. Näyttelijäntyöt pitävät kuitenkin kiireisenä.

Tällä hetkellä näyttelen Q-Teatterissa, näytelmässä Ihanat ihmiset. Keväällä on taas valkokankaan vuoro, kun ensi-iltansa saa Jörn Donnerin elokuva Armi elää!. Olen siinä Armi Ratia. Myös se on hyvin erityinen projekti.

Lue myös