Avioero suomalaisittain

Mia Halmeen uusi elokuva Joka toinen pari kuvaa avioeroa suomalaisittain. Kolme ex-paria kertoo suhteensa käännekohdista, siitä miten he muistavat tapahtumat eron ympärillä, usein toisistaan poikkeavasti. Heillä on yhteinen menneisyys ja lasten vuoksi myös yhteinen nykyisyys, elämä eron jälkeen.

Aloin tehdä elokuvaa koska ero näkyi kaikkialla. Onhan ollut kauan tiedossa, että joka toinen pari eroaa. Se alkoi näkyä minunkin ympärilläni.

Joka toinen pariMinua kiinnosti, mitä ihmiset kertoivat eroistaan. He kertoivat siitä myös hyvin yksityiskohtaisesti. Muistot olivat valokuvamaisia. Erossa on ollut jokin ratkaiseva hetki, joskus jo paljon ennen eroa, kirkastumisen hetki, kun oivaltaa esimerkiksi, miten haluaa elää tai kuinka hyväksyy sen, miten toinen haluaa elää. Siinä kiinnosti jokin ”kriittisen hetken kirkastava olo”, Mia Halme kertoo.

Ero monen silmin

Joka toinen pari on elokuva eron hetkistä ja yhteisestä elämästä eron jälkeen, jaetusta vanhemmuudesta. Se kertoo erosta paitsi miesten ja naisten silmin, myös lasten näkemänä ja mummien sivusta kokemana. Ero koskettaa parin lisäksi koko perhettä ja kaikkia heidän lähellään. Arjen palaset menevät uusiksi ja kuvioon tulee mukaan uusia ihmisiä, syntyy uusia perheitä. Elokuva on koskettava, mutta ei surullinen. Erosta löytyy humoristisiakin tilanteita.

Taustahaastattelin monia eronneita elokuvaani varten. Olin erityisesti kiinnostunut siitä, kuinka parit jatkavat elämäänsä, kun heillä on yhteisiä lapsia. Miten he elävät eteenpäin. Hain pareja, jotka joutuvat olemaan tekemisissä toistensa kanssa tai haluavat olla. Sinnittelevät ja joustavat sen eteen.

Vaikka eroa ei olisi itse kokenut, se on tapahtunut jollekin läheiselle – eronneita ja eroa pohtivia on ympärillämme kaikkialla. Suomalaisilla on varaa erota, avioliittoa ei tarvitse enää taloudellisista syistä ylläpitää eikä uskontokaan sido. Silti eroaminen ei ole helppoa. Mikä pitää meidät yhdessä, rakkausko? Tavallisuudesta huolimatta ero voi murentaa identiteetin tai se voi antaa mahdollisuuden muuttua – naisena, miehenä, vanhempana.

Suomalaisia dokumenttielokuvia ei aiheesta ole aiemmin tehty.

Joka toinen pariSe kertoo ehkä siitä, että ero on tuore ilmiö. Vielä 1980-luvulla erot olivat melko harvinaisia. Erojen tavallistuminen on uutta. Ydinperhehän on historian kulussa melko uusi asia. Suurin osa ihmisistä etsii kumppania ja haluaa elää yhteisössä, mutta yhteiselon muoto vaihtelee.

Eronneita ei ole vaikea löytää

Joka toinen pari-elokuvan parit ovat siinä iässä, jolloin tilastollisesti erotaan eniten. Heidän eroistaan on jo kulunut aikaa. Halme halusi, että he eivät edusta esimerkiksi kuusikymppistä paria, homoparia tai lapsetonta paria vaan ovat ”massamainen henkilöotanta.”

Kolme ex-paria oli sopiva määrä tarinankuljetukseen. He kuvastavat eroa ilmiönä eikä pelkästään yksilötarinana. Elokuvan tekeminen heidän kanssaan on ollut todella antoisaa. Kun on saanut jakaa perusasioita ja pohtia muun muassa rakkauden olemusta.

Halme tuntee työskennellessään olevansa elokuviensa henkilöiden kanssa kuin ystäviensä kanssa. Elokuva luo aina oman maailmansa, joka mahdollistaa paljon.

Joka toinen pariSuurin haaste on vastuu. Kun ihmiset antautuvat elokuvan maailmaan, minulla on suuri vastuu nähdä asiat, jotka siihen liittyvät, myös seuraukset.

Parien lapset olivat mielellään mukana elokuvan teossa. Lapsille ero ei ole ihmetyksen aihe, koska niin monien kavereidenkin vanhemmat ovat eronneet, mutta tavallisuus ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, etteikö ero monesti satuttaisi lasta tai etteikö toista vanhempaa olisi usein ikävä.

Huumoria arjessa

Mia Halmetta on aina kiinnostanut arki ja sen merkityksellisyys.

Havainnoin paljon arkea. Elämän ”highlightsit” eivät ole lainkaan niin kiinnostavia. En kuitenkaan ole elokuvassa syövereiden perässä, tämä elokuva ei ole traaginen. Halusin siihen huumoria, ja siinä onkin monia hauskoja tilanteita, jotka liittyvät järkkäämiseen ja sähellykseen, mikä eroista seuraa sekä ex-parien erilaisiin muistoihin tilanteista eron hetken ympärillä. Olen aina halunnut pitää mukana arjen huumorin, sillä se on ihaninta.

Myös häpeästä ja peittelystä vapauttaminen on hänestä tärkeää. Sen kautta voi tunnistaa toisen ihmisen, joka on empatian lähtöpiste. Kaikki saavat samanlaiset ”peruspalikat” vaikka elämät näyttäytyvät ulospäin eri tavoin.

Halmeen tavoitteena on ollut, ettei hän tee elokuvaa vain naisten erokokemuksista. Hän tuo esiin molemmat osapuolet. Eron kummankin silmin.

Joka toinen pariPaljon uutisoidaan siitä, miten isät vieraannutetaan lastensa elämästä, eivätkä he saa huoltajuutta. Siihen on puututtava, mutta se mistä ei uutisoida ja mihin itsekin paljon törmäsin, että isät kertovat eron jälkeen löytäneensä itsensä uudelleen isinä, että heidän vanhemmuutensa on muuttunut. Kun joutuu ottamaan vastuuta eri tavalla, huomaa, että pystyy asioihin ja nauttii siitä.

Meidän pitäisi päästä stereotyyppisistä malleista. Meitä on niin moneen lähtöön. Tämän elokuvan myötä minulle tuli paljon toiveikkaampi olo. Ero on vain yksi vaihe ja sen jälkeen on ”lisää elämää...” , Halme painottaa.

Elokuvan viesti on, että elämä jatkuu. Tutkimusten mukaan erosta selviytymiseen vaikuttaa keskeisesti se, miten yhteiskunta on valmistautunut kohtaamaan avioeroa suunnittelevia, jo eronneita ja heidän perheitään. Asiantuntijoita elokuvan kehittelyn taustalla ovat Suomalainen Eroseminaari, Suomen Kasper, Suomen Uusperheiden liitto ja Väestöliitto.

Ero ei ole tuomittava

Joka toinen pari edustaa Suomea toukokuun alussa Torontossa Hot Docs -festivaalin pääsarjassa, ja kansainvälisen ensi-iltansa se sai jo DOK Leipzig -festivaalilla viime marraskuussa.

Yleisö on kommentoinut elokuvan sopivan kaikille. Eronneille ja niille, jotka tulevaisuudessa eroavat sekä niille, jotka eivät eroa. Kaikenlaisissa perheissä kasvaneille. Lasten ja aikuisten kanssa työskenteleville. Ihmisyydestä kiinnostuneille.

Mia HalmeYksi mieleen jäävin palaute on, että elokuva sopii kaikille. Silloin tuntui, että olen saavuttanut sen, mitä hain. Elokuva on koskettanut niitäkin katsojia, jotka eivät ole eronneet. Monia se on koskettanut sitä kautta, että heidän vanhempansa ovat eronneet. Monille parisuhteessa oleville siinä on ollut tunnistettavia keskustelunaiheita.

Ero on todettava asia, ei tuomittava, Halme sanoo.

Ei turvallisia aiheita

Mia Halmeen edellinen elokuva Ikuisesti sinun (2011) sai Jussi-palkinnon parhaana dokumenttielokuvana ja se palkittiin parhaasta ohjauksesta Visions du Réel -festivaalilla. Halmeen elokuvia on esitetty festivaaleilla ympäri maailman jo viidentoista vuoden ajan.

Hänen elokuvansa liittyvät vahvasti teemaan, jonka me kaikki jaamme: perheeseen. Elokuvissa intiimi ja henkilöitään kunnioittava tarinankerronta yhdistyy tinkimättömään estetiikkaan. Samoin ohjaajana Halme on tinkimätön – yleisö ei tarvitse helppoja temppuja eikä itsestään selviä tai turvallisia aiheita.

Mia Halme työskentelee parhaillaan myös Aalto-yliopiston Elokuvataiteen laitoksella Dokumentaarisen linjan vastuuopettajana.



Lue myös