| Haastattelussa Ilkka
Matila
Tarinat ja totuus
Laulajan
elämäkertaelokuva tehtiin kolmannen
persoonan näkökulmasta
Georg Ots –
rakkaani kertoo virolaisen Georg
Otsin (1920–1975) elämästä.
Suomessa hänet tunnetaan
iskelmälaulajana, joka sekä levytti
että esiintyi maassamme useasti.
Elokuva on kaikkien aikojen
ensimmäisiä
virolais-venäläis-suomalaisia
yhteistuotantoja.
– Meillä oli
kerrankin aihe, joka yhdisti jollain
lailla näitä kolmea kulttuuria.
Kyseessä oli perinteinen elokuvan
syntymisprosessi. Ensin oli tarina, joka
haluttiin kertoa, ja sitten kertomiseen
syntyi kiinnostusta useammissa maissa, tuottaja
Ilkka Matila kertoo.
Historiallista,
eeppistä elokuvaa ei olisi voitu
tuottaa yksin Suomessa.
– Vasta
venäläisten mukaantulo mahdollisti
tämän elokuvan. Löysimme venäläisen
yhteistyökumppanin ja Venäjän
kulttuuriministeriö myönsi meille
miljoonan dollarin tuen. Viesti vaan
Suomen päättäjille! Sivistysmaissa
kulttuuria arvostetaan ja elokuvaa
erityisesti. Ilman sisällöllisiä
vaatimuksia.
Käsityö kunniaan
Äänisuunnittelu ja
Helsingissä tapahtuneet kuvaukset
kuuluivat Georg Otsissa
suomalaisten kontolle. Matila haluaa
olla mukana jo varhaisessa
hankekehittelyssä hakemassa tyyliä
tuotannolle, mutta päävastuu oli
virolaisten.
 –
Suurimmat haasteet tulevat, kun
joudutaan kuvaamaan useissa eri
kulttuureissa. Tallinna, Helsinki ja
Moskova ovat jo kuvauspaikkoina
erittäin haastavia.
Matilalla Ots
on jo neljäs yhteistuotanto
venäläisten ja virolaisten kanssa.
Yhteistyö sujui mutkattomammin kuin
aiemmin.
– Alan kehitys on
ennen kaikkea Virossa ollut huimaa.
Venäjä taas on, mitä Suomessa ei
ehkä haluta myöntää, lähimpänä
Hollywoodia tekemisen tasossa meillä
päin.
Matila haluaa
tuotannoissaan painottaa laatua. Kuvan
ja äänen pitää olla tasokasta.
– Sisällöstä
voidaan olla monta mieltä, mutta se
mitä haluan tuottajana ulos
päästää, sen on oltava
käsityötaidonnäyte.
Saippuapala
Elämänkertaelokuvissa
subjektiivinen näkökulma sitoo
tekijät tiukkoihin raameihin. Otsissa
päätettiin valita Georgin toisen
vaimon, Astan, näkökulma.
– Mottonahan oli,
että "on minun tarinani, sinun
tarinasi ja totuus". Tässä
valittiin hänen tarinansa. Missä
totuus on, sitä ei lopulta kukaan
tiedä, eikä tule koskaan
tietämäänkään.
Matila keskusteli
jokin aika sitten vanhemman virolaisen
kollegansa kanssa, joka oli
neuvostoaikaan tehnyt Otsin kanssa
töitä.
– Hän sanoi, että
"mies oli kuin saippuapala, ei
hänestä saanut minkäänlaista otetta.
Oli kohtelias ja hillitty, mutta mitä
hän oikeasti halusi? Hän ei antanut
kenenkään nähdä sisälleen."
Tällaisesta ihmisestä elokuvan
tekeminen on mahdollista vain kolmannen
persoonan näkökulmasta.
Wallinille kiitos
Suomalaisten
elokuvatuottajien tuotantosulku on
purkautumassa. Kulttuuriministeri Stefan
Wallin on kuulemma haastattelussa
vihjaissut että budjettiratkaisuja
voidaan muuttaa ja elokuvan
tuotantotukea korottaa. Matila on
iloinen:
 –
Meillä on kulttuuriministeri, joka
kuuntelee alaa, ja jolla on kyky
reagoida siihen hätätilaan, minkä
hän on huomannut. Tämä antaa uskoa
tulevaisuuteen.
Matila lähtee
seuraavaksi tuottamaan kahta trilleriä,
jotka pohjautuvat Matti Yrjänä
Joensuun Harjunpää ja pahan
pappi -romaaniin ja Eppu Nuotion
kirjaan Musta. Klaus Härön
ohjaama Äideistä parhain
on Matilan tähänastisen uran tärkein
elokuva:
– Moni asia
loksahti siinä kohdalleen. Aihe,
tekijät, ajankohta ja se maailma, joka
pystyttiin luomaan. Se oli mieletön
henkilökohtainen kokemus.
Teemu Passoja |
