Elokuva ihmiskaupasta

Jo Lunastus -elokuvan esittelyteksti lupaa, mitä katsojan sopii odottaa saliin astuessaan. Muiden muassa Driven ohjanneen, tanskalaisen Nicolas Winding Refnin kiistelty Only God Forgives (2013) nousee tärkeäksi innoittajaksi Lunastukselle. Pelottaakohan yleisön reaktio, entä jos he syyttävät elokuvan tekijöitä matkimisesta?

LunastusSe on asia, mikä minullakin on käynyt mielessä. Tuossa on todella vahvoja elementtejä Refnin tuotannosta, mikä on todella jännää, koska ensimmäinen elokuvani Pystyssä oli myös hänen Pusher-trilogiansa inspiroima. On täysin vahinkoa, että suunnanmuutto osui niin täydellisesti yhteen minunkin makuni kanssa.

Kunnianosoitukseksi Márton Jelinkó ei elokuvaansa silti kutsuisi. Koko työryhmälle oli hyvin tietoista pitää Refnin tuotantoa kuitenkin referenssinä useissa kohdissa. Hänestä täysin uuden luominen nykypäivän elokuvaan on jopa illuusio.

On elokuvatekijöitä, jotka yrittävät olla todella originelleja ja luoda jotain uutta, mikä on mielestäni tavallaan illuusio nykymaailmassa, koska niin paljon elokuvia on jo tehty. Eri tyylejä pystyy yhdistelemään ja siten luoda jotakin uutta, mutta täysin originelli ei välttämättä pysty olemaan vaikka kuinka haluaisi. Vaikutteet löytyvät aina jostakin.

Miksi Only God Forgvies on sitten niin erityinen?

Sitä on todella vaikea sanoa. Yleensä olen hyvin analyyttinen itseni kanssa, ja pystyn määrittelemään kiinnostaako esimerkiksi tarina vai näyttelijäntyö. Refnin tuotannossa, erityisesti Only God Forgivesissa, olin todella vieraantunut, enkä tiennyt mitä siitä pitäisi ajatella. Elokuva piti nähdä uudestaan, ja mitä useammin katsoin sitä, minulle kirkastui, että se on todella paljon mieleeni, enkä tiedä miksi.

Jelinkó ei ole koskaan kokenut samanlaista hidasta tyyliä omakseen. Ohjaaja uskoo realistiseen ja vapaaseen työskentelyyn, koska sillä tavalla syntyy parhaiten aidontuntuisia hahmoja.

Halu ymmärtää

Jelinkó on tutkinut ja lukenut paljon ihmiskaupasta. Aihe kiinnostaa häntä, koska hän ei pysty täysin ymmärtämään sitä. Ihmiskaupan äärimmäinen rikollisuus tekee siitä hyvän aiheen elokuvaksi.

Halusin ymmärtää sen ilmiön. Melkein kaikki elokuvani ja niiden aiheet juontuvat siitä, etten voi käsittää, miten jokin on mahdollista. Miten ihmiset voivat toimia tällä tavalla? Yritän löytää sieltä syyn, jonka pystyn jotenkin käsittämään. Eikä se tarkoita sitä, että hyväksyisin sen, mikäli ymmärrän sen, mutta luulen, että jos emme ymmärrä sitä, niin pelkäämme sitä ja vihaamme sitä, mitä pelkäämme. Se vihareaktio otetaan siitä pois.

Onko elokuvasi tarjoama kuva ihmiskaupasta on mahdollinen?

LunastusEhdottomasti, mutta en tiedä olisiko se Suomessa mahdollinen tuossa mittakaavassa. Alunperin [Matti] Onnismaan hahmon yritys oli käsikirjoituksessa paljon suuremmassa roolissa ja siinä oli kaikenlaisia juonenkäänteitä ja poliittista vääntöä. Siinä mielessä se olisi mahdollista. Kaupallisesti ajateltuna on ehkä toisin, voi olla, ettei Suomesta löydy sellaista asiakaskuntaa, jonka myötä se olisi kannattavaa.

Oletko tyytyväinen elokuvasi lopputulokseen?

Erittäin tyytyväinen. En yhtään tiedä, mitä katsojat tulevat ajattelemaan, mutta tämä on minun leffa. Jännittää paljon enemmän kuin esikoinen. Tämä on vaan niin henkilökohtainen, ei aiheensa vaan toteutustapansa takia. Hiffaako ihmiset mikä tämä on, koska tämä ei ole pelkästään sen tarina. Nykyään puhutaan todella paljon siitä tarinasta, mitä siinä tapahtuu, vaikka elokuva on niin paljon muutakin. Lunastus on enemmän kuin tarinansa. Ja niille joille tämä toimii, saattaa toimia paljonkin, mutta suurimmalle osalle todennäköisesti ei toimi ja sitten he saattavat olla vain todella hämillään tästä.

Valta korruptoi

Totean ohjaajalle, että on sääli, ettei Suomen suuria tuotantoyhtiöitä kiinnosta tehdä elokuvaa näin tärkeästä aiheesta, vaan se täytyy tehdä indietuotantona.

Suomen elokuvateollisuuden ikävimpiä puolia on se, että elokuvat suunnataan nimenomaan vain kotimaiselle yleisölle. Ja myönnettäköön, että Suomessa on verrattain vähän ihmiskauppaa, joten täällä se ilmiö ei ole niin suuri kuin muualla Euroopassa tai länsimaissa. Se ei kosketa samalla tavalla. Toinen juttu on tietenkin se, ettei ympäri maailmaa aiheeseen haluta tarttua. Seksi ja seksuaalisuus ovat edelleen aiheena kristillisperinteen tabu, eikä sitä uskalleta käsitellä. Ei tässä muodossa, eikä henkilökohtaisessa muodossa. Kun sitä ei käsitellä, se ei ole tapetilla, eikä se ole mediaseksikästä, eikä siitä tehdä elokuvaa.

Kuinka suomalainen elokuva sitten voi?

Suomileffa voi hyvin, mutta suomalainen elokuvayleisö ehkä ei. En nyt tarkoita sitä, että yleisössä olisi mitään vikaa, mutta mielestäni viime vuosina suomalaisen valtavirtaelokuvan kuin myös independent-elokuvan laatu on kasvanut valtavasti. Silti yhä vähemmän ihmisiä käy katsomassa niitä. Meillä on kuitenkin ollut Betoniyö, Hymyilevä mies, He ovat paenneet. Kaikki nämä ovat niin upeita leffoja, mutta yleisö ei löydä, tai ei halua löytää niitä. Ratkaisu ei enää ole se, että tehdään parempia elokuvia. Sitä on nyt kokeiltu. En osaa sanoa, mikä olisi ratkaisu tässä vaiheessa. Luokkakokous-tyylisille elokuville olisi selvästi tilausta, joten niitä pitäisikin tehdä, mutta jotenkin pitäisi saada elokuvayleisö katsomaan erilaisempiakin elokuvia.

Syy tehdä elokuva juuri ihmiskaupasta liittyy ennen kaikkea ihmisoikeuksiin.

LunastusJos yritetään jollakin tavalla määrittää kärsimysten perusteella, niin ehkä suurin ihmisoikeusrike tällä hetkellä Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa on ihmiskauppa. Se on jotakin, mistä on puhuttu todella vähän ja mikä on todella vähän median tietoisuudessa. Näin suurta julmuutta voi tapahtua meidän silmiemme alla. Suomessa tätä ei todennäköisesti tapahdu niin paljon, mutta muualla kyllä. On vaikea elää täällä Suomessa ja kokea, ettei Euroopassa tapahtuvat asiat vaikuttaisi meihin.

Sosialistiseen Unkariin syntynyt Jelinkó ei usko, että maailmassa toteutuisi koskaan täydellinen tasa-arvo, mutta siihen on hyvä pyrkiä.

Kun mikä tahansa valtasysteemi, missä tahansa lähtee liikkeelle... Täydellinen tasa-arvoisuus on esimerkiksi kommunismin ideologia, ja se on ihana ideologia. Jos se olisi ikinä mahdollista, kannattaisin sitä. Elin synnyinmaassani Unkarissa jonkin aikaa ja minua nimenomaan on kiinnostanut se systeemi, kun ideologia on se, että kaikki ovat samanarvoisia ja kaikille menee samat jutut. Mutta eihän ne mene. Siellä on johdossa ihmiset ja heti kun yksikin ihminen on eriarvoinen toiseen verrattuna, joku on millä tavalla tahansa korkeammassa arvossa, hän on valta-asemassa ja valta korruptoi. Ja valtaa tullaan tavoittelemaan aina vaan enemmän.

Tämä on itse asiassa yksi aihe, josta olen kehittelemässä elokuvaa. En tiedä, onko se seuraava elokuva, mutta tämä edellisen hallituksen valinta on aiheuttanut äärimmäisen vahvasti tämän ajattelun. Suomen politiikka siis. Unkarissa myös, mutta se onkin sitten jo niin paljon kauheammalla tasolla. Unkari on Euroopan versio Trumplandista tällä hetkellä. Valta-asetelmista on kehitteillä elokuva, mutta en vielä tiedä miten ja milloin. Sille olisi todella suuri kysyntä tällä hetkellä.



Lue myös