Kirjasta käsikirjoitukseksi

Marja Pyykön ohjaama Yösyöttö perustuu Eve Hietamiehen kirjaan, josta Pyykkö yhdessä Marko Leinon kanssa työsti käsikirjoituksen. Kirjan sovittaminen elokuvan raameihin ei aina ole maailman yksinkertaisin juttu, ei varsinkaan jos kirjailija varjelee mustasukkaisesti teostaan. Marja Pyyköllä on kuitenkin jo aiempaa kokemusta kirja-adaptaation tekemisestä Kekkonen tulee! (2013) -elokuvan tiimoilta.

Pyyköllä oli ollut puhetta tuotantoyhtiö Solar Filmsin kanssa komediasta, ja hän ehdotti elokuvan tekemistä Eve Hietamiehen Yösyöttö-kirjasta. Solarilla luettiin kirja ja innostuttiin viemään projektia eteenpäin. Asiaa auttoi myös kirjan aiemmin saama suosio lukijoiden keskuudessa.

Marja Pyykkö

Alkujaan Pyykkö kiinnostui Hietamiehen kirjan filmaamisesta, koska löysi tekstistä itselleen ominaisen rytmin. Pyykön mukaan kirjan adaptoiminen elokuvan kielelle voi osoittautua raskaaksi ja väkivaltaiseksikin prosessiksi, kun tekstiä joudutaan karsimaan ja muokkaamaan kovalla kädellä. Oman rytmin löytäminen kirjasta tekee prosessista lempeämmän.

Monet kirjan tilanteista olivat kohtausmaisia jo luonnostaan, Pyykkö luonnehtii.

Pyykkö ja toinen käsikirjoittaja Leino lukivat molemmat tahollaan kirjan ja pallottelivat ideoita toinen toisilleen miettien, mitkä ovat kirjan ydinkohtauksia ja mitkä ydinhenkilöitä. Eve Hietamies osoittautui helpoksi yhteistyökumppaniksi. Lopullisen käsikirjoitusversion teki Pyykkö itse.

Hietamiehen kanssa teimme yhteistyötä, näytin hänelle käsikirjoitusversioita ja hän kommentoi niitä tosi kiltisti, ei ollut mitään tosi murhaavia arvioita.

Samaistumisen kokemuksia

Marja Pyyköllä on itsellään kaksi lasta, ja hän kertoo voineensa ammentaa elokuvaan myös omista kokemuksistaan. Elokuvan päähenkilön Antti Pasasen hahmosta löytyi Pyykön mukaan samaistumispintaa myös äitinä. Ohjaamista helpotti kun tiesi, mistä puhutaan.

Pyykön mielestä koko äitiysmyytti on paljolti miesten luomaa. Nainen on hänen mukaansa yhtä pihalla kuin mieskin, kun pieni nyytti tulee syliin. Vaikka avuttomuuden kokemukset koskisivatkin yhtä lailla molempia sukupuolia, miesten voi olla vaikeampaa pyytää apua ja ohjeita, sillä omillaan on pärjättävä -asenne kuuluu miehiseen eetokseen. Avun pyytäminen ja tarjoaminen nousevatkin yhdeksi elokuvan teemoista.

YösyöttöNaiset uskaltavat perheeseen liittyvissä asioissa pyytää apua ehkä helpommin. Selviytyminen voi liittyä toisen tyyppisiin tilanteisiin. Yksi asia, johon tartuin tässä elokuvassa, on avun pyytäminen. Omat odotukset ja yhteiskunnan odotukset törmäävät aika usein siihen, etten osaakaan ja tarvitsen muita ihmisiä.

Näyttelijyydestä ja unelmista

Yösyöttö-elokuvan näyttelijät olivat Marja Pyykölle suurimmaksi osaksi jo entuudestaan tuttuja, mutta hän kertoo valitsevansa näyttelijät yleensä aina koekuvausten kautta. Valmiiksi mietittynä ei ollut kuin elokuvassa naapurin Annaa esittävä Marianne Annala, joka sattuu olemaan ohjaajan naapuri. Pyykkö kertoo yrittävänsä pitää näyttelijät pois mielestään vielä käsikirjoitusvaiheessa, jotta roolihahmo voisi kehittyä ikään kuin vapaana.

Kun käsis on valmis, alkaa uusi työvaihe näyttelijöiden kanssa.

Elokuvien pariin Marja Pyykön toi alun alkaen murskaantunut unelma näyttelijän ammatista. Kun teatterikoulun ovet eivät lukuisista yrityksistä huolimatta avautuneet, piti keksiä jotakin muuta. Pyykkö kertoo tehneensä avustavia töitä elokuvaprojekteissa rahoittaakseen unelmaansa näyttelijyydestä. Kun hän sitten haki elokuvakouluun, tuntuikin kaikki pääsykokeissa luontevalta ja helpolta. Koulussa Marja Pyykkö oivalsi tehneensä hommia alalla jo kymmenisen vuotta. Kokemus osoittautui tuiki tärkeäksi tulevan ammatin kannalta.

Marja PyykköKokemus on yksi ammattitaitoni vahvimpia perustuksia, olen tutustunut siihen kauhuun monta kertaa, ja se tuntuu hienolta jutulta nyt.

Pyykkö katsoo itse paljon draamaa, viimeisin vaikutuksen tehnyt elokuva oli Manchester by the Sea. Hän kertoo nauttivansa elokuvallisista kikkailuistakin, mutta hakevansa leffakokemukselta kuitenkin tunteita ja tarinaa, sitä että elokuvan maailma on luotu niin, että näyttelijän on helppo luoda hahmo, jota esittää.

Vaikutun elokuvista paljon, ja varastankin kaikkialta, jos vain löytyy mitään mahdollisuuksia. Tämän elokuvan kohdalla katsoin Chaplinin poikaa (The Kid, 1921) tuhat miljoonaa kertaa!

Elokuviin avoimesti suhtautuvalta Pyyköltä ainoastaan kauhuelokuvan ohjaaminen ei välttämättä luonnistuisi, sillä hän kertoo pelkäävänsä niin, ettei uskalla katsoa kauhua. Toisaalta efekteistä pitävänä ohjaajana Pyyköstä olisi hauska tehdä esimerkiksi toimintaa.

Marja PyykköTykkään takaa-ajoista, nyrkkitappeluista ja räjähdyksistä, kaikkia näitä olen saanut tehdä aivan liian vähän. Kauhussahan olisi kaikkea tällaista tarjolla, mutta olisi vaikea tehdä, jos koko ajan pelottaisi. Pitkään ajattelin myös, että komediakin olisi väärä laji, sillä en ole kovin hauska, minua naurattavat aivan kummalliset asiat, mutta ehkä se on vain aiheesta kiinni.



Lue myös