Pitkän uran
television ja elokuvan parissa tehnyt Janne
Kuusi pyrkii jälleen
yllättämään uudella Saippuaprinssi-elokuvallaan.
Todellisuuden ja fiktion rajoja luotaava
elokuva kertoo piskuisessa
Kellariteatterissa näyttelevästä
Ilonasta, joka vahingon kautta päätyy
käsikirjoittamaan suosittua Tulisuudelma-saippuasarjaa.
Ilona rakastuu sarjan päätähteen
Kalleen, joka tosin on tuottaja Raakelin
pauloissa. Saippuasarjan käsikirjoitus
alkaa saada entistä erikoisempia
muotoja, kun naiset alkavat käydä
kilpaa Kallesta sarjan kautta. Kallella
myös tuntuu kilahtavan päässä, ja
hän alkaa kuvitella oikeasti olevansa
Antero, Tulisuudelman
päätähti.
Esimerkiksi Kuusen
edellinen elokuva Kukkia ja
sidontaa (2004) oli varsin
erityyppinen työ Saippuaprinssiin
verrattuna. Syy tähän löytyy Kuusen
vaihtelunhalusta ja siitä, ettei hän
halua leimautua vain tietyntyyppisen
brändin, yhden ja saman jutun
tekijäksi, vaan laaja-alaisesti
paneutua eri tyyleihin ja lajeihin.
Kuusi myöntää,
että Saippuaprinssi-elokuva
on tavallaan hyvinkin mainstreamiä,
mutta hän halusi kuitenkin tehdä
siihen jonkinlaisen särmän, ettei
elokuva ole yllätyksetöntä, vain
jonkun tietyn sapluunan mukaan tehtyä.
– Helsinki-filmin
filosofia menee jollain tavalla näin,
että haluamme tehdä
yleisöystävällistä elokuvaa, jossa
on myös korkeat taiteelliset
päämäärät. Näiden kahden aika
vaikean asian, käytännössä katsoen
kaupallisuuden ja taiteellisen
sisällön yhdistäminen niin että se
toimisi, on aika vaikeaa. Pyritään
siihen, että tämä voi olla täysi
viihdepläjäys, eli ihmiset voivat
tulla pelkästään viihtymään
ajattelematta mitään. Ja sitten
toisaalta siitä voi löytää moniakin
erilaisia tasoja. Se ei ole mitään
ääliöviihdettä kuitenkaan.
Pakoa todellisuudesta
Kuusen mukaan Saippuaprinssin
tarkoitus ei suinkaan ole pilkata
oikeita saippuasarjoja, saati sitten Salattuja
elämiä, vaikka käsikirjoittaja Aleksi
Bardy onkin sarjaa kirjoittanut ja
monia entisiä Salkkari-tähtiäkin
elokuvassa vilahtaa. Ohjaaja Kuusi
vetoaa siihen, ettei Salatut elämät
ole varsinaista saippuaa, koska tämä
tyylilaji ei Suomessa mene läpi
ollenkaan. Elokuvan Tulisuudelma-sarja
taas on juuri perinteistä, oikeaa
saippuaa, vähän kuin Kauniit ja
rohkeat.
– En sanoisi, että
tässä kritisoidaan saippuaoopperaa,
vaan että sitä käsitellään ihan
lämmöllä. Se on myös
väärinkäsitys, että tässä
pilkattaisiin vaikkapa Salattuja
elämiä. Päinvastoin, minusta tässä
kerrotaan sellaisella hilpeällä
meiningillä, että mistä tuollaisissa
on kysymys. Kyse ei siis ole pilkasta
eikä kritiikistä, vaan lempeästä
käsittelystä.
Vahvasti fiktion ja
todellisuuden rajoja luotaavaa Saippuaprinssiä
ei myöskään ole tarkoitettu
kritisoimaan nykytelevision tosi-tv
-buumia, jossa todellisuudentaju tuntuu
katoavan täysin. Kuusen mukaan elokuva
ennemmin asettelee fiktiotason ja
todellisuuden tason vastakkain, niin
että nämä lähestyvät toisiaan ja
sitten taas korvaavat ja kumoavat
toisiaan. Kuusi puhuukin mieluummin
ihmisten todellisuuden paon syistä,
kuin lähtisi kritisoimaan ilmiötä.
Hän näkee elokuvalle myös tilauksen,
joka ei ole sidottu tiettyyn hetkeen tai
paikkaan.
– Tämän päivän
elämä on niin kovaa, että ihmiset
pakenevat mielellään tällaiseen
viihteelliseen maailmaan, fiktiiviseen
satumaailmaan, koska siellä on paljon
viihtyisämpää olla kuin
todellisuudessa. Näin se linkittyy
tämän päivän suomalaiseen
elämään. Minun mielestäni
tällaiselle onkin aina tilaus olemassa.
Ei ehkä juuri tänään erityisesti,
mutta milloin tahansa muulloinkin.
Tällaista elokuvaa, jossa kahta
elementtiä, yleisöystävällisyyttä
ja sitä useiden tasojen sisältöä
yritetään saada samaan pakettiin, ei
niitä koskaan ainakaan liikaa ole.
Väärinymmärretty
improvisaatio
Kukkia ja sidontaa -elokuvan
yhteydessä puhuttiin paljon
improvisaatiosta, ja ohjaaja Kuusi
haluaakin kumota monia tähän
liittyviä asenteita. Improvisaatio
käsitetään Suomessa kuin vasemmalla
kädellä ilman minkäänlaista
vaivannäköä huvin vuoksi tehtynä,
mikä ei Kuusen mukaan pidä lainkaan
paikkaansa.
– Improvisaatio on
täysin väärin ymmärretty sana, eli
itse kutsun improvisaatioksi kaikkea
hyvää näyttelemistä. Kukkia ja
sidontaakin tehtiin kuin Iisakin
kirkkoa, paljon huolellisemmin ja
tarkemmin kuin mitään muuta elokuvaa,
mitä olen tehnyt. Minä käytän
improvisaatiota siinä mielessä, että
improvisaatiota on kaikki läsnä oleva
ja tarkkaan kontaktissa oleva
näyttelijäntyö, riippumatta siitä
onko vaikka repliikit ihan sellaisenaan
kirjoitettuna. Näyttelemisessä ei ole
kyse vain repliikkien lausumisesta.
Kuusi pestattiin
mukaan Saippuaprinssi-projektiin,
koska mukaan haluttiin vahvaa kokemusta
ja korkeaa ammattitaitoa, koska
tämänkaltaisen, monilla eri tasoilla
liikkuvan elokuvan tekeminen ei ole
helppoa. Toisaalta myös se vaikutti,
että Kuusi pystyi palkkaamaan tuttua,
ammattitaitoista väkeä myös
ympärilleen, kun useat tekijät ja
näyttelijät olivat tuttuja jo
aiemmista töistä. Elokuvan nuoret
päätähdet, Mikko Leppilampi ja
Pamela Tola, valikoituvat mukaan
koekuvausten kautta ja selvisivät
ohjaajakonkarin mielestä erittäin
hyvin haastavista rooleistaan. Vaikka
odotusten rima oli korkealla, ei Kuusi
joutunut pettymään.
– He pärjäsivät
oikein hyvin mukana olleille vanhoille
konkareille, jotka taas paiskoivat aika
tyyliteltyä ja tietyllä lailla ronskia
näyttelijäntyötä hyvin
tarkoituksellisesti.
Tiina Forsberg