| Haastattelussa Petri
Kotwica
Tunteet ja
intensiteetti
Ohjaaja ja
käsikirjoittaja Petri Kotwica pyrkii
tekemään erinäköisiä mutta
tunnistettavia elokuvia.
Petri Kotwican
pitkä esikoisohjaus oli Koti-ikävä
vuodelta 2005. Musta jää on
ulkoasultaan täysin erilainen. Mustaa
jäätä tehtiin hioen ja
analysoiden, kun taas Koti-ikävää
apinanraivolla.
– Koti-ikävä
on kuvattu olennaisilta osin kokonaan
käsivaralta, ja Musta jää taas
ilman käsivaraa. Kamera
aavistuksenomaisesti liikkuu ja hiipii.
Molempiin on sisällölliset syyt.
Kolmiodraama
erikoisilla urilla
Mustan jään
käsikirjoittaminen lähti
universaalista mitä jos -tilanteesta
liikkeelle. Kotwica yritti saada
aikaiseksi kaikille tutun
lähtötilanteen, kolmiodraaman, joka
kääntyykin alun jälkeen
erikoisemmille urille.
– Loukattu osapuoli
vie asian hiukan pidemmälle.
Outi Mäenpään
esittämä päähenkilö Saara on sen
verran kokenut ja voimakas
henkilöhahmo, ettei heti ensimmäisen
vastoinkäymisen tullen alistu.
– Ihminen ei niele
purematta asioita. Hän ottaa askeleen,
joka aluksi tuntuu vähäpätöiseltä,
mutta joka muuttuu pian sellaiseksi,
että kukaan ei enää tiedä missä
mennään.
Peppu ei myynnissä
Elokuvan musiikin on
säveltänyt Apocalyptican Eicca
Toppinen ja tunnuskappaleen Black
Ice laulaa Hanna Pakarinen.
Tähdätäänkö Mustalla
jäällä enemmän ulkomaille?
 –
Ei sillä tähdätä. Onhan tämä on
suomalais-saksalainen yhteistuotanto.
Yksi rahoittajista on eurooppalainen
levitysyhtiö. Heillä on tietenkin oma
kunnianhimonsa levittää elokuvaa
muuallekin. Olisi haluttu, että
teen elokuvasta englanninkielisen, mutta
olen Suomen kansalainen. Jos teen
Suomeen sijoittuvan tarinan
suomalaisilla näyttelijöillä, niin en
ala peppua myymään!
Ohjaaja alkoi
kirjoittaa elokuvan tarinaa kuutisen
vuotta sitten.
– Elokuvassa draama
syntyy siitä, että enemmän kuin yksi
ihminen on tekemisissä toistensa
kanssa. Haluan että näkökulmat ovat
loppuun asti punnittuja. Sen takia
tätäkin elokuvaa kirjoitin
loputtomiin.
Raskaat leirit
Ilmaisussa Kotwica
aikoo jatkossakin käyttää erilaisia
keinoja. Ohjaajan täytyy myös pystyä
samaistumaan elokuvan tunne-elämään.
Ihmisistä kertova elokuva kiinnostaa,
ei sotiminen tai toiminta. Kotwica
kaipaa myös naisia päähenkilöiksi
aikuisille suunnattuihin elokuviin.
 –
Ohjaaja on falski jos lähtee tekemään
ihan mitä tahansa. En halua tarttua
aiheeseen, jonka emotionaalinen maisema
on minulle himmeä. Seuraavassa
elokuvassani tulee olemaan myös
naispäähenkilö.
Näyttelijäohjauksen
intensiteetti on Kotwican töissä
suuri. Töissä ei ole välttämättä
aina kivaa, vaan kuvaukset voivat olla
raskaitakin leirejä.
– Mutta sen
jälkeen kaikilla on hyvä mieli, koska
he antavat minulle lahjan
heittäytymällä sataprosenttisesti
mukaan, ja minä vastaan täydellisellä
luottamuksella. Se oli monimutkainen
prosessi jota auttoi, että treenasimme
ensi kerran jo viisi vuotta sitten Outin
(Mäenpää) ja Rian (Kataja) kanssa
tähän elokuvaan.
Teemu Passoja |
