| Haastattelussa Juha
Koiranen
Inhimillisyyden
jäljillä
Rock ’n Roll Never
Dies on ohjaaja Juha Koirasen
ensimmäinen teattereihin tuleva pitkä
elokuva. Samuli Edelmann tekee
pääroolin melkein nelikymppisenä
Tigerinä, joka asuu vanhempiensa kanssa
pienellä paikkakunnalla, aloittaa
luovan kirjoittamisen kurssin
parantaakseen biisinkirjoitustaitojaan
ja muistelee kaiholla nuoruuden
bändiaikoja kaveriensa Jack Nevadan ja
Pumpun kanssa. Uusi mahdollisuus
koittaa, kun vuosia sitten Amerikkaan
lähtenyt Jack ottaa yhteyttä ja kutsuu
vanhan bändinsä keikalle Helsinkiin.
Samaan aikaan paikkakunnalla kuohuu, kun
sen tärkeimpänä työnantajana toimiva
saha päätetään lopettaa.
Aiemmin televisio- ja
lyhytelokuvia tehnyt Koiranen kertoo,
että tietyllä, hyvällä tavalla
jälkeen on jäänyt tyhjä olo, kun
esikoinen vihdoin saapuu jouluksi
teattereihin.
– Ihan hyvältä
tuntuu, aikalailla samalta kuin
ennenkin. Tässä vain puitteet ovat
vain aika paljon isommat, esimerkiksi
näiden haastattelujen muodossa,
huomioarvo on suurempi kuin on ollut
aikaisemmissa töissä. Perusfiilinki on
aika samanlainen, ehkä vähän tyhjä,
mutta toisaalta tyytyväinen.
Satu yhteiskunnan
kovuudesta
Elokuvan ohjannut,
käsikirjoittanut ja pääosin
musiikistakin vastannut Koiranen ei
myönnä, että Rock ’n Roll
Never Dies olisi
omaelämäkerrallinen tuote. Hän
kuitenkin paljastaa, että jotain
tapahtumia elokuvassa saattaa olla,
jotka ovat saaneet ainakin
inspiraationsa jostain hänen omista
kommelluksistaan. Tekijä kuitenkin
jatkaa, että elokuva on lopulta
kuitenkin vain satua. Ja vaikka Juha
Koiranen onkin tehnyt elokuvan rockista,
se ei missään vaiheessa ole ollut
elokuvan pääteema, vaan hän haluaa
yhden perheen esimerkin kautta tuoda
esiin yhteiskunnan kovuuden ja
itsekkyyden.
 – Ei se rock ’n
roll ole missään vaiheessa ollut se
suurin sysäävä voima ollenkaan, vaan
ihan ne muut ympärillä olevat teemat.
Tokihan musiikki on kyllä läheltä
sydäntä ja harrastuksena, ja joskus
jopa työnäkin. Mutta ei se rock ’n
roll ole kuitenkaan se suurin vetävä
voima tässä elokuvassa, vaan
kyllähän tuossa aika iso törmäys on
siinä, että millä tapaa Hietasten
perhe, eli päähenkilön perhe elää
ja miten he suhtautuvat toisiinsa ja
ympäröivään maailmaan, minkälaiset
heidän arvonsa ovat verrattuna siihen,
millaiset ne saattavat olla enenevässä
määrin tässä meidän yhteiskunnassa.
Huomattavasti kovempaa ja
itsekkäämpää se tuolla tuonkin
perheen kodin ulkopuolella se elämä
valitettavasti on.
Elokuvassa
verkostomarkkinointi esittäytyy kovan
kilpailuyhteiskunnan ilmentymänä,
mutta Koiranen sanoo, ettei hänellä
ole sen kummempaa suhdetta siihen.
Verkostomarkkinointi vain sattui
sopimaan tarinan maailmaan, ja se vain
edustaa suurta bisnestä, jonka
toimintamallit ovat elokuvassa nähdyn
tapaista.
Kiristys ei ollut
tarpeen näyttelijöitä etsiessä
Koiranen on erittäin
tyytyväinen Edelmannin
roolisuoritukseen Tigerinä, mutta
mitenkään häntä ajatellen ei roolia
kirjoitettu. Oman lisänsä antavat
muutkin suomalaisen elokuvan
nimiesiintyjät, joita Rock ’n
Roll Never Dies -elokuvassa
vilahtelee pienissäkin rooleissa.
Koiranen on onnellinen, että aikataulut
saatiin kaikkien kanssa osumaan yksiin.
 – Kun olimme
Samulin kanssa nähneet ja jutelleet,
niin siinä vaiheessa se tuntui siltä,
että tuossa on Tiger. Ei minulla vielä
kirjoittamisvaiheessa ollut sellaista
selkeää kuvaa, mutta kun tavattiin
Samulin kanssa, niin se vain tuntui
ilmiselvältä. Onneksi kävi sillä
lailla, että kaikki muutkin tulivat
vapaaehtoisesti mukaan, eikä tarvinnut
ankaraa kiristystä tai muita konsteja
käyttää. Kävi hyvä onni, että
kaikki näyttelijät jotka haluttiin,
niin myös saatiin sitten noihin
rooleihin.
Juuri ennen joulua
ensi-iltaan tuleva elokuva sopii
Koirasen mielestä hyvin teemaltaan
joulun aikaan, vaikka ensi-illan
päivämäärä onkin sattumaa, eikä
osoitus ohjaajan suuresta
vaikutusvallasta. Tarinakin on Koirasen
mielestä koko perheelle sopiva,
eivätkä edes ikärajoitukset sen
katsomista estä. Tulevista
projekteistaan ei Juha Koiranen
hiiskahdakaan, vaan vetoaa Rock
’n Roll Never Dies -hässäkän
ja joulunodotuksen vievän ajatukset nyt
kokonaisuudessaan. Vasta sen jälkeen
hän katsoo, että mitä rupeaa
syntymään vai syntyykö yhtään
mitään.
Tiina Forsberg
|
