Ehyt matka toiseen maailmaan

Ohjaaja Klaus Härön edellinen elokuva Näkymätön Elina kahmi paljon palkintoja eri elokuvafestivaaleilla. Elinan menestys ei ahdistanut eikä auttanut Äideistä parhainta tehtäessä.

– "Palkinnot eivät aiheuta yhtään paineita, kun eivät ne siellä kuvauspaikalla kuitenkaan auta, kun ollaan meren rannalla ja tuuli puhaltaa niin kovaa, että puheesta ei saa selvää. Ja vartin kuluttua on niin väsynyt, että luulee, ettei pysy pystyssä seuraavaa kahdeksaa tuntia."

Elokuvan esilletuomisessa palkinnot ovat rohkaisevia, ja kuuluvat Härön mielestä samaan tekoprosessiin, johon liittyy myös kylmän kahvin juonti ojan penkalla auringon esiintuloa odotellessa.

Lapsia ja aikuisia

Äideistä parhain, kuten Näkymätön Elinakin kertoo lasten ja aikuisten suhteista. Jengikuvauksia enemmän Häröä puhuttelevat perheen, lapsien ja vanhempien, välisiä suhteita ruotivat elokuvat.

– "Minuun on varmaan enemmän vaikuttanut henkilönä suhde sukuun, vanhempiin ja omiin lapsiin kuin kaverit. Varmaan se heijastuu, mikä on minulle tärkeätä."

Suomenruotsalaisena Härö on kasvanut ruotsalaisten ja tanskalaisten lastenelokuvien kanssa. Toiveena on tehdä yhtä hyvää elokuvaa. Peppi Pitkätossujen lisäksi myös vakavammat aiheet kuten Pelle Valloittaja ja Elämäni koirana ovat innoittaneet.

– "Olen ollut monttu auki katsomossa ja miettinyt, että miten ne tekevät, miten ne osaavat? Miksi meillä Suomessa lapset ovat puupökkelöitä ja Amerikassa taas niin siirappisia, että niihin on vaikea samaistua? Vaikka amerikkalainen elokuva onkin usein kaikkein rakkainta, niin kun pohjoismainen elokuva on hyvää, niin silloin tuntuu että vau, nyt kerrotaan meidän elämästä."

Klassisuus

Härö on tunnustautunut klassisen elokuvakerronnan kannattajaksi. Klassisuus tarkoittaa hänelle selkeää päähenkilöä ja tarinaa, joka vie katsojaa mukanaan. Yleisön pitää pystyä ottamaan aihe vastaan. Ohjaajan ei tarvitse kikkailla ja tuoda itseään esille:

– "Elokuvan tekijä ei tyrkytä itseään näkyville. --- Yleisö pääsee unohtamaan elokuvan tekijän, pääsee katsomaan tarinaa ja niitä ihmisiä, joista se kertoo."

Sotalapsen tarinaa kerrottaessa oli tärkeää, että lapsen yksinäisyys välittyisi. Siitä lähti ajatus erottaa Suomi ja Ruotsi väreiltään ja maisemaltaan toisistaan hyvin selkeästi. Suomen kuvasto on pystymetsää, ahtautta, pystyviivoja. Ruotsin maisema on avointa ja täynnä poikkiviivoja aina pienimpään rekvisiittaan asti.

– "Kun poika siellä Skoonen maisemissa seisoo, niin se on vähän niin kuin yksinäinen kuu-ukko. Maisema kuvastaisi sitä tunnetta, kun tullaan vieraaseen paikkaan. Mistä tahansa, kuka tahansa voi kurkkia mua, mut mä en nää ketään."

Amerikkalaisen elokuvan traditio, jossa muoto tukee sisältöä, on Härön mielestä innostavaa. Ehyt elokuva, jonka valinnat on tehty niin, että muoto ja sisältö ovat kestävällä pohjalla, saa arvostusta ohjaajalta. Myös kiinalaisen Zhang Yimoun elokuvat ovat inspiroivia, koska niiden maailma on kuosissaan:

– "Minulle Elokuva isolla E:llä on tärkeä. Alkumetreiltä tuntuu, että nyt minua viedään matkalle ja haluan mennä sinne mukaan. Elokuva ei heitä pois, vaan menet toiseen maailmaan."

Vakavaa ja feelgoodia

Härö ei vielä tiedä, mitä Äideistä parhain hänelle elokuvan teosta opetti. Ainakin hän hyödynsi aiemmin Näkymättömästä Elinasta oppimaansa. Elokuvakoulun opit eivät Elinaa tehdessä riittäneet. Kuin olisi luokalle jäänyt, ohjaaja miettii. Lasten ja ruotsalaisten kanssa työskentely sujui Äideistä parhainta tehtäessä helpommin.

Kesällä Härö kerkesi tekemään ’ihan varkain’ lyhytelokuvan, joka pohjautuu Tove Janssonin romaaniin Päärooli. Lyhytelokuva nähdään televisiossa keväällä 2006. Seuraava pitkä elokuva ei aihepiiriä aiemmista kevennä. Täysin Ruotsissa tehtävä elokuva käsittelee pakkosterilaatioita.

– "Itse tykkään tietyllä tavalla viihteellisemmästä elokuvasta, pehmeästi soljuvasta feelgood-elokuvasta. Minä aina ajattelen, että joku päivä teen sellaisen, mutta se ei ole nyt seuraava vaan sitä seuraava!"



Lue myös