| Mika Kaurismäen
haastattelu
Klassinen
rakkaustarina Itä-Euroopan maisemissa
Mika Kaurismäen Honey
Baby -elokuvan perustana on
käytetty kreikkalaisen mytologian
rakkaustarinaa Orpheus ja Eurydice.
Kaurismäki itse näkee ikuisessa
rakkaustarinassa yhtymäkohtia aina
Kalevalaan asti:
– "Yhtä hyvin
tämä elokuva voisi perustua
Kalevalaan, koska Kalevala on
Väinämöisen tarina. Väinämöinen ja
Orpheus ovat täsmälleen sama hahmo.
Tämä on tällainen ikuinen, klassinen
rakkaustarina, ja kai siinä on jotain
sellaista vahvaa, koska se vuosituhansia
pysyy hengissä."
Samaan hengen vetoon
Kaurismäki kertoo halunneensa kuvata
elokuvansa erityisesti Baltian maissa ja
Venäjällä, koska Eurooppa elää
jatkuvan muutoksen kourissa, vanhaa
itäblokkia ei sellaisenaan enää kauan
ole.
– "Eurooppa
muuttuu kovaa vauhtia ja ajattelin,
että olisi kiva päästä katsomaan
miltä siellä vielä näyttää ennen
kuin se kokonaan muuttuu Brysseliksi. Ja
yhdistää tähän sen ikuisen,
klassisen rakkaustarinan. Tutkia sitä
ja etsiä vastauksia sille, että onko
rakkaus nykypäivänä
mahdollista."
Tietolähteistä
riippuen Honey Babylle on
mainittu eri valmistumisvuosia.
Kaurismäki kuittaa tämän
nykyinternetin tarjoamaksi monenlaiseksi
tiedoksi. Elokuva valmistui lopullisesti
vasta viime syksynä. Joillakin
festivaaleilla Honey Baby
on toki nähty jo aiemminkin, mutta
kaupallisen levityksen ensi-ilta on nyt
Suomessa ja sen jälkeen elokuvaa
nähdään Euroopassa ja Venäjällä.
Laajaa levitystä puoltaa
festivaaliesityksistä saatu myönteinen
vastaanotto.
– "Tosi
hyvää palautetta on saatu. Eniten
elokuva on ollut esillä Saksassa,
saksalaisilla festivaaleilla ja palaute
on mielestäni ollut erinomaista. Eipä
kai sitä muuten laittaisi
teattereihin."
Keskeisenä musiikki
Honey Babyssa
musiikilla on merkittävä osa niin koko
tarinassa kuin myös sen kerronnassa.
Keskeisin tekijä oli englantilainen
Nikki Sudden, joka sävelsi ja sovitti
suurimman osan elokuvan musiikista.
Miespääosaa esittävä Henry Thomas
antoi myös oman panoksensa elokuvan
musiikillisen antiin ja yhdeksi
musiikista vastuullisiksi on mainittu
myös Ville Valo.
– "Musiikki
oli keskeinen osa elokuvaa ja halusin
sellaisen näyttelijän, joka itse myös
osaa soittaa. Henry oli täydellinen,
koska hän itse myös sävelsi osan
musiikista ja lauluista. Alunperin
Villen piti tehdä enemmänkin tähän
musiikkia, mutta sitten minun
aikatauluni siirtyi ja Ville oli
äänittämässä levyä eli
aikataulullisista syistä ei ollut
mahdollista tehdä kuin tämä yksi,
title song eli teemalaulu, jonka Ville
teki luettuaan käsikirjoituksen, sen
inspiroimana."
Melankolinen musiikki
toimii vertauksena elokuvan paikoin
alakuloisillekin maisemille. Sen
lisäksi musiikin voima liittyy myös
elokuvan innoittajaan eli Orpheukseen.
– "Orpheushan
oli muusikko. Musiikin voima liittyy
Orpheuksen myyttiin, jossa hän pystyy
musiikilla muuttamaan maailmaa ja
siirtämään vuoria. Tässäkin,
elokuvan lopussa henkilö, joka on
menettänyt inspiraationsa musiikin
tekemiseen, musiikkiin, löytää sen
uudestaan ja sillä tavalla löytää
tien eteenpäin. Tämä on niin kuin
symbolisena se luominen ja inspiraatio,
joka meille kaikille on
tärkeää."
Suomi ei soinnu
kansainvälisyyteen
Mika Kaurismäki on
tehnyt paljon kansainvälisiä
produktioita. Viimeisestä puhtaasti
kotimaisesta elokuvasta Zombie ja
kummitusjuna (1991) on tullut
kuluneeksi jo lähemmäs viisitoista
vuotta. Kovin merkittävää eroa
Kaurismäki ei näe kansainvälisessä
ja kotimaisessa elokuvanteossa
– "Kuvaa
sitten Suomessa, Saksassa tai
Brasiliassa, niin se on aika
samanlaista. Aiheet tietysti vaihtelee.
Kyllä mielelläni tekisin Suomessa,
olisihan se mukava tehdä suomen
kielellä, omalla kielellään,
kyllähän se kaikista mukavinta olisi.
Toisaalta taas yhteistuotannot
maailmalla… niin se on aika mahdotonta
tehdä suomen kielellä. Jos tekee
suomeksi, niin täytyy melkein tehdä
täällä. Aiheiden suhteen olen ollut
kuitenkin sen verran utelias, että en
ole halunnut tehdä vain Suomessa, vaan
minua kiinnostaa mennä eri
paikkoihin."
Honey Baby on
tehty englannin kielellä, tosin niin,
että kaikki puhuvat omilla
aksenteillaan. Englanti on maailman
pääkieli tällä hetkellä ja
Kaurismäen mielestä tätä elokuvaa ei
olisi voinut tehdä muulla kielellä
kuin englannilla.
Miltä sitten
suomalainen elokuva näyttää
ulkomailta katsottuna? Pystyykö sitä
kansainvälisistä ympyröistä
tarkemmin edes seuraamaan?
– "Täytyy
valittaen todeta, että en ole nähnyt
paljoa suomalaista elokuvaa viime
aikoina – todella vähän. Se mitä
olen seurannut mediasta, niin sillähän
näyttää menevän ainakin numeroiden
valossa erittäin hyvin. Siinä
mielessä aika vahvaa kautta kai
eletään. Aiheet ovat ilmeisesti aika
suomalaisia, joten ne eivät kovin
paljoa leviä ulkomaille, mutta toimivat
täällä ja se on hienoa. Täällähän
suomalaisen elokuvan pitääkin toimia.
Kyllä siinä mielestäni on selvää
muutosta tapahtunut verrattuna siihen,
kun minä aloin tehdä elokuvia.
Sisällöstä en osaa sanoa, kun en ole
nähnyt, mutta kuulin, että Paha maa
olisi erittäin hyväkin elokuva…
täytyy käydä katsomassa."
Juha Rosenqvist |