Tarina ystävyydestä on ajankohtainen

Kuun metsän Kaisa on Katja Gauriloffin ohjaama dokumenttielokuva kolttasaamelaisesta tarinankertojasta ja sveitsiläis-venäläisestä kirjailijasta. Katjan isoäidin äidin, legendaarisen Kaisa Gauriloffin (1884–1980) ja Robert Crottet'n (1908–1987) ystävyys alkaa vuonna 1938.

Olen kuullut paljon tarinoita Kaisasta. Olen hauskuuttanut niillä ystäviäni ja tuttaviani. Esimerkiksi tällä: kun Kaisan pojat eivät halunneet lähteä kouluun, hän otti kirveen käteensä, että saa heidät lähtemään, Katja Gauriloff muistelee.

Hänen elokuvansa on hyvin ajankohtainen.

Kiehtova Kaisa

Kuun metsän Kaisa on ollut Gauriloffilla vireillä jo pitkään.

Kuun metsän KaisaMinulta kysyttiin Säilöttyjä unelmia -elokuvani (2012) ensi-illassa Berliinissä, mitä teen seuraavaksi. Vastasin, että haluan tehdä elokuvan isoäidin äidistäni. Aihe kiehtoi minua. Kolttasaamelaisista ei ollut paljon puhuttu, heidän historiansa oli unohtunut, muun muassa heidän evakkoaikaansa ei ole käsitelty. Halusin yhdistää ja tuoda ne esiin.

Faktaa ja fiktiota sekoittava Kuun metsän Kaisa perustuu Robert Crottet'n kirjoittamiin teksteihin sekä hänen elämänkumppaninsa, espanjalaisen valokuvaajan Enrique Méndezin kuvaamaan filmimateriaaliin ja valokuviin sekä arkistomateriaaliin eri puolilta Eurooppaa.

Tarvitsin elokuvaan näkökulmahenkilön, joka etäännyttää minut, perheeni ja sukuni aiheesta. En halunnut laittaa siihen itseäni tai haastatella sukulaisiani. Se ei ole tapani tehdä elokuvaa. Ulkopuolinen näkökulmahenkilö olisi siis Robert Crottet.

Gauriloff lähti etsimään ja tutkimaan aineistoa kuullessaan, että sitä on.

Kuun metsän KaisaKaisan ja Robertin ystävyyttä on tutkittu. Siitä on tehty opinnäytetöitä yliopistoissa. Myös Kaisaa on tutkittu ja hänestä on paljon kirjoitettu. Hän on monissa lähteissä. Esimerkiksi 1950-luvulla tutkijat kävivät äänittämässä Kaisan tarinoita. Ne löytyvät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta. Ne olivat minulle hyvin tärkeitä, sillä niissä kuuluu Kaisan oma ääni ja tarinat. Ne antoivat idean elokuvan animaatio-osuuteen.

Saanko minä?

Gauriloff pohti paljon, voiko hän tehdä koko elokuvaa.

Mietin, että voinko tehdä elokuvan aiheesta – ja Kaisasta. Kaisa on sanonut, että hän ei ymmärrä miksi pitää laittaa ihmisiä seinälle, kankaan päälle kävelemään. Ja nyt minä olin tekemässä sen hänelle.

Kävin kamppailua itseni kanssa. Saanko tehdä ja miten teen? Teenkö aiheelle varmasti oikeutta ja tuonko sen esiin oikeassa valossa? Sitten tuli pakottava tarve. Kolttasaamelaisia ei saa unohtaa. Tämä elokuva täytyy tehdä, ja Kaisa on sen päähenkilö.

Arvokas aineisto

Kuun metsän Kaisan käännekohdat risteävät historiallisten tapahtumien kanssa toisen maailmansodan mullistuksissa. Siinä on myös mittava käsin piirretty animaatio-osuus, joka avaa ensimmäistä kertaa itäsaamelaista legendaperinnettä elokuvan keinoin.

Kuun metsän KaisaHöh, lisää valheita vaan! Kaisa sanoisi elokuvasta. Ei sentään, luulen että hän hyväksyisi sen ja olisi tyytyväinen, Katja Gauriloff sanoo.

Hän herätti henkiin Kaisan ja Robertin sekä kolttasaamelaisten kadonneen maailman ja vaiheet.

Toivon, että myös Kaisan ja Robertin ainutlaatuinen ystävyys jää mieleen. Heillä oli oma huumorinsa ja aina hauskaa yhdessä.

Mieleeni on jäänyt erityisesti Enrique Méndezin tapaaminen ja kaikki häneen liittyvä. Se, että hän antoi arvokkaan aineistonsa elokuvaani. Hän on nyt 87-vuotias. Olen miettinyt paljon sitä, että jos hän olisi jo edesmennyt, olisiko aineiston arvoa ymmärretty. Se olisi voitu jopa hävittää.

Ajankohtainen aihe

Kuun metsän Kaisa on ajankohtainen tänä päivänä, kun sodat ovat ajaneet miljoonat ihmiset pakolaisiksi.

Maailman tapahtumien myötä elokuvan ajankohtaisuus tuli koko ajan ilmeisemmäksi ja tärkeämmäksi. Ymmärsin sen hyvin myös siksi, koska minäkin olen pakolainen, toisessa polvessa.

Äitinsä puolelta kolttasaamelainen Gauriloff ei ole asunut koltta-alueella eikä saanut oppia kolttasaamea. Etelä-Suomessa vietettyjen vuosien jälkeen hän muutti takaisin Rovaniemelle neljä vuotta sitten. Hän on käsitellyt sukujuuriaan muissakin dokumenteissaan.

Kuun metsän KaisaOlen tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi omieni joukossa. Mutta nyt koen, että minut on hyväksytty elokuvienikin ansiosta. Olen kolttasaamelainen kolttasaamelaisten joukossa. Se on minulle todella tärkeää. Kun olen saanut tehdä töitäni, ne ovat olleet arvokkaita matkoja.

Häntä mietityttää kolttasaamelaisten tulevaisuus.

Tänä päivänä heitä on noin 700, joista alle puolet puhuu omaa äidinkieltään. Heidän kulttuurinsa on erittäin uhanalainen.

Ylistäviä arvosteluja

Kuun metsän Kaisa sai Pohjois-Amerikan ensi-iltansa toukokuussa arvostetulla Hot Docs -elokuvafestivaalilla Torontossa, jossa se esitettiin täydelle yleisölle. Se on saanut ylistäviä arvosteluja muun muassa Variety-lehdessä ja Hollywood Reporterissa.

Suomen ennakkoensi-iltansa elokuva sai Sodankylän elokuvajuhlilla, ja sillä oli loppuunmyyty näytös Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla syyskuussa.

Elokuva palkittiin parhaasta ohjauksesta Jakutiassa Venäjällä elokuussa. Kanadan valloitus jatkuu marraskuussa, kun dokumentti esitetään Guelph Film Festivaalilla sekä EU Film Festivaalilla Torontossa.

Euroopan ensi-iltaa juhlitaan Leipzigissa, DOK Leipzig-elokuvajuhlilla 1. marraskuuta.

Seuraavaksi

Seuraavassa työssäni käsittelen revontulitarinan jatko-osaa Auringon tyttären legendaa. Siinä tulee olemaan myös kritiikkiä kolttasaamelaisten suomalaistamispolitiikasta, Katja Gauriloff kertoo.

Hän kehittelee parhaillaan elokuvaa Baby Jane. Se perustuu Sofi Oksasen vuonna 2005 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin.



Lue myös